tiistai 18. elokuuta 2015

Hampurilaisia Pariisissa!


Bonjour!
Oltiin retkellä Pariisissa kahteenki otteeseen kesäkuussa, ensin nimeltä mainitsemattoman tenniksen Grand Slamin vuoksi ja toisella kerralla juhlimassa Saaran synttäreitä sekä rakkautta ja rakkauden kaupunkia noin yleisesti. Matkan varrella oli totta kai muutama hampurilainen.

TripAdvisorin top-ravintoloita Pariisin osalta kun tarkastelee, ei voi olla huomaamatta miten moni kärkiarviot saanut kuppila on nimenomaan hampurilaislafka. Tällä kertaa kokeiluun meni b&m Burger Restaurant.

Kyseessä on melko vahvasti pikaruokala, vaikkakin ruoka tuotiin pöytään tarjoiltuna. Tuolla ois voinu ite kasata hampurilaisensa valitsemistaan aineksista, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta tilaamaan suoraan listalta.

Jonomuodostelma

Ohessa myös ranskalaisia
Vaikka itsekin olen moneen otteeseen todennut, miten tylsä lisuke ranskalaiset on hampurilaiselle (tai no, oikeestaan millekään), päätettiin silti kokeilla koska noitakin oli muistaakseni jossain kehuttu. Eikä syyttä! Oli ihan parhaasta päästä ranskalaisia mitä vastaan on tähän mennessä tullut. Mutta vitun tylsä lisukehan se on, silti. 


Voittaa Hesen.
Tässä versiossa b&m-burgeria oli avokadoa, jalopenoja, juustoa, vähän punasipulia ja salaattia sekä majoneesia. Majoneesia ei rutistettu Heinzin tuubista vaan se oli selkeesti itse mestoilla tehtyä ja helvetin hyvää - mutta ei niin hyvää että ois tarvinu ihan yhtä massiivista määrää sitä tuonne väliin survoa. 

Juomaosasto
Ruokajuomana toimi vesi sekä jonkun pariisilaispanimon vaalea ale. Ihan pätevä bishe tässä tilanteessa mutta ei noussut suursuosikkieni joukkoon. 

Hampurilainen oli kaikin puolin hyvä ja täyttävä, pihvin paistoaste oli lihan laadun huomioon ottaen aikalailla täydellinen ja avokado sekä jalopenot toimii myös hampurilaisessa aika hyvin yhdessä. Muita kasviksia joukossa olisi voinut olla ehkä vähän enemmän mutta pärjää sitä tuollakin. Majoneesin määrä oli tosiaan vähän liiallinen myös, ja kun sen ylijäämä-majon yhdistää kaikkeen siihen muuhun rasvaan ja kosteuteteen mitä tuosta burgerista irtosi, jäi tarjottimelle aikamoista muhjua.

Suosittelisin b&m Burgersia päivittämään myös käärepaperinsa johonkin hieman jykevämmän malliseen. Loppuarvosana pikaruokaluonteen huomioiden on silti kiittävä. Pitänee mennä joskus uudestaan, kunhan ne muut Pariisin parhaat hampurilaisravintelit on testattu.

Mitä jäljelle jää?

Toisella, tai oikeestaan ensimmäisellä, Pariisin reissulla käytiin myös hampurilaisella. Tarkotus oli mennä seuraamaan sen nimeltä mainitsemattoman tennisturnauksen finaalia Eiffelin juurelle ja sitä ennen iski pieni nälkä. 

Aikamme haahuiltuamme löyty erikoinen amerikkalaistuotteita myyvä pikkupuoti. Puodin yhteydessä toimi myös 4-paikkanen hampurilaisravintola johon nälkä lopulta ajoi. Omalla tavallaan ihan sympaattinen miniburgeri. 

Tässä se nyt on

Tuplana, kiitos
Läpipaistettu pihvi, pekonia, juustoa, salaattia ja ketsuppia melko mitäänsanomattoman sämpylän välissä. Eipä tuota tietysti pahaks voi sanoa mutta eipä siitä kyllä sen kummemmin oo mitään muutakaan sanottavaa.

Loppukevennyksenä mainittakoon, että Pulp Fictionin legendaarisen hampurilaiskeskustelun innoittamana oli pakko käydä mäkkärissä. Ihan vaan kokeilemassa, mitä tapahtuu kun tilaa Royale with Cheesen.  

Myyjän ilme = "eivvvsss taas"
Lopputulos: 

Ei helvetti
Kyllä se vaan perkele Quarter Pounder on. Vincent Vega, olit oikeassa. 



sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Maailman paras kanahampurilainen

Kuten varmasti olette huomanneet, kanahampurilaisia ei oo kauheesti esiintyny hampurilaisblogissa. Vaikka pääpaino onkin ollut lehmänlihahampurilaisissa (pekonilla höystettynä) ei muutkaan ole jääneet täysin huomiotta.

Ongelma on lähinnä ollut se, ettei suurimmalla osalla ravintoloista löydy listalta kovin kiinnostavia kana-, vege-, tai kalahampurilaisia. Ajattelin kuitenkin antaa mahdollisuuden tällä kertaa, koska ruokalaksi valikoitu taas kerran Cardini, mistä en tähän mennessä oo kovin huonoa hampurilaista - tai muutakaan ruokaa - saanut. 

Uskomaton suoritus, pakko myöntää. Cardinin lammaspurilainen oli erinomaisen hyvä, ehkä elämäni paras hampurilainen tähän mennessä nyt kun asiaa tarkastelee retrospektiivissä. Välissä ehdin jo käymään testaamassa Cardini`s Beef Burgeria myös, mistä on ikävä kyllä reportaasi vielä tekemättä. Se oli ihan mallikas perushampurilainen, pekonilla ja juustolla totta kai. Mutta tää kanahomma. Ei saatana. Saattaa olla, että autiolle saarelle ottaisin mukaan Cardinin kanahampurilaisen sitten kuitenkin. 




Tässä se nyt on
Kana oli jollain, toistaiseksi tuntemattomalla seoksella marinoitu - aion kyllä vielä selvittää millä. Cardinin nerokkaat hampurilaisniekat ovat keksineet kietoa pekonin ja juuston kanan ympärille, niin etteivät ne ole irrallisia täytteitä vaan konkreettisemmin osa kokonaisuutta.

Tadaa
Kaikkia oheishärpäkkeitä ei oltu myöskään väkisin sullottu hampurilaisen sisään, vaan salaatit ja tomaatit oli kivasti vieressä. Siitä voi sitten ihan fiiliksen mukaan poimia mukaan mitä nyt ikinä haluaa. Ainoa kasvis mitä itse hampurilaisesta löytyi, oli suolaamaton karamellisoitu sipuli, mikä kivasti pehmensi kokonaisuutta ja toi kaivattua makeutta. Pekoni oli rapeaa, vaikkakin selkeästi tehty sellaisesta Maltalle tyypillisestä kinkkumaisesta selkäpekonista. Pihvin kana vaikutti tuoreelta, huolella maustetulta minkä lisäksi se oli läpikypsäksi paistettu - kuten kuuluukin.

Lisäpisteitä tippuu lisukkeista: Tylsät ranskalaiset joo, mutta tarjoiluun kuului myös oivallinen valkosipulimajoneesi sekä perinteisemmän coleslawn sijaan tarjoiltu tomaatti-relissi. Jälkimmäinen toi happamuutta mitä tuosta hampurilaisesta puuttui, ja oli samalla ihan vitun hyvää. Pyysin kylkeen myös tuoretta chiliä, mitä en saanut, mutta kuivatullakin sai jonkinlaista poltetta aikaiseksi. Tuossa hampurilaisessa ei yksinkertaisesti oo mitään tehty väärin. Kerrassaan upea kanahampurilainen - ehkä maailman paras. 

Pekonia pekonia


tiistai 31. maaliskuuta 2015

Pulau Pangkor ja hampurilaisia malesialaisittain

Maistuuko?
Tultii tälläselle pinta-alaltaan melko vaatimattomalle, noin kaheksan neliökilometriä kattavalle saarelle. Pieni huoli ja murhehan siinä oli, että mahtaako löytyä hampurilaisia ollenkaan.

Toinen huoli oli että onkohan ne paskoja jos niitä löytyy. Kolmas oli että tohtiiko niitä syödä jos vieressä on tosi halvalla jotain tosi hyvän näköstä paikallista katuruokaa.

Jokainen näistä osoittautu ihan epärelevantiksi ja suomalaiselle ominaiseksi etukäteismurehtimiseksi - hampurilaisia löytyi, ei ollu ees paskoja ja kaiken lisäks ne oli katuruokaa (tai no osa ainakin on)! Vittu miten hieno maa.

LISÄÄ HAMPURILAISIAAAA
Tollasia edellä nähtyjen kuvien kaltasia hampurilaiskojuja on täällä nimittäin melkosen paljon. Ikävä kyllä osa niistä on auki vaan viikonloppusin. Paikalliset tuntuu suosivan niitä kokolailla rutkasti, joten miksen siis minäkin?

Me käytii yks ilta testaamassa tollanen kioski. Teki mieli kokeilla kaikki mutta se ei nyt taida enää olla mahdollista: esimerkiks toi ekan kuvan kikkari ei oo ollu auki sen päivän jälkeen kun tälle saarelle saavuttiin. 

Sinä kohtalokkaana iltana auki oli vaan yks kioskeista, joten se valikoitui mestaksi. Listalla oli hampurilainen, special hampurilainen eli kielitaidottomille erikoishampurilainen - sekä double special hampurilainen eli tuplasti yhtä erikoinen - tai tuplasti sama erikoinen kuin se edellinen erikoinen. 
Aasialaisten logiikka toimii erilailla kuin muilla mantereilla varttuneiden, joten ikuiseksi mysteeriksi jää ero näiden hampurilaisversioiden välillä. 

Lista
Olennaisempi ero on pihvilihan laatu, oikeastaan siis tuleeko se kanalla vai lehmällä. Päädyttiin ottamaan special-versiot kummastakin laajemman vertailupohjan saamiseksi. 

Euron juusto

Malesia ja euron juusto
Läpileikkauskuva tässä:

Huomasitko että sama kuva on täällä kahdesti?
Nuo hampurilaiset kumpikin oli itse asiassa perin päteviä. Kutsun niitä euron juustoks ilman juustoa, koska juustoa niissä ei ollut mutta hinta oli jokseenkin euron, noin 4 Malesian ringgitiä. Aika loogista, vai mitä? 

Siinä missä suomalaiset grillikioskit luottaa pääasiassa kuivien raaka-aineiden koossa pitävään voimaan, nämä Malesian paikalliset eivät. 
Kuivilla raaka-aineilla tarkoitan siis lähinnä sitä, että vaikka joukossa on kastikkeita ja juustoa, pääraaka-aineet on tosi vahvasti erillään toisistaan. Sämpylät on kuivia ja pihvi se lämmin sydän hampurilaisen autiossa maassa.
Näissä hampurilaisissa sen sijaan meininki on ihan toinen - tarkoitus on tehdä yhtenevä kokonaisuus mikä on eheä ja muhea alusta loppuun, kansisämpylästä pohjaan. 

Jännä erikoismetodi, mitä aion kokeilla myös kotona, oli kananmunan lisääminen. Se tehtiin nimittäin niin että, pihvi paistettiin keittolevyllä ensin. Sen jälkeen pihvi siirretään sivuun ja järjettömällä voimalla leväytetään yksi kappale kananmunia levyllä, helvetin laajalle alueelle. Kun muna on hivenen paistunut, lyödään aiemmin paistettu pihvi päälle ja lisätään soosia. En tiedä mitä soosia, mutta jotain kastiketta siihen lurautettiin. Itse kokeilen jollain chiliversiolla.

Tuon jälkeen reunoilla oleva kananmuna taitellaan kuin kirjekuori A-nelosesta pihvin päälle, ja kiepautetaan koko ympäri.

Pohjalle tulee hivenen salaattia, eikä muita aineita oikeastaan. Melko yksinkertaista - koska hampurilaiset lähtökohtaisesti on.

Maku oli herkullinen, lihan laatu tuskin on ihan se paras mahdollinen mutta toisaalta silti riittävän hyvä, että lihan saattoi jättää aavistuksen punaiseksi. Kana oli onneksi läpipaistettu - kanapihvi tosin ehkä parhaisiin kanahampurilaisiin verrattuna aavistuksen mauton.

Kokonaisuudessaan silti hintaan ja olosuhteisiin nähden todella jees!

Toiset hampurilaiset mitä täällä syötiin, oli eri luokkaa monessa suhteessa. Kun ekan kerran tultii koko saarelle, nähtii joku ravintola ihan tossa satamassa. Oletus oli että se on: a) kallis b) tarjoilee pääasiassa länsimaalaista ruokaa ja c) on paska.

Ei pitänyt taaskaan paikkaansa oikeastaan mikään noista. Käytii ekalla kerralla syömässä halpaa paikallista ruokaa, mutta piti mennä takasin koska siellä oli myös hampurilaisia tarjolla.

Kato nyt näitä
Hampurilaisetkaan eivät olleet kalliita! Tavallaan vähän erikoisia, silti. Listalla oli puolenkymmentä eri hampurilaista, tutulla kana/liha-valinnalla. Yks oli tollanen "oblong"-hampurilainen, mitä on noissa euronjuustokioskeissa ollu kans tarjolla. Ilmeisesti se tarkottaa yksinkertasesti vaan tollasta pidemmän mallista eikä pyöreetä hampurilaista. 

Mä pyysin omani juustolla, siinä missä Saara luotti olettamukseen ja kuvaan. Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, tässä tapauksessa ne tuhat sanaa ois tosin ollu valheita koska puolet kuvan osottamista asioista loisti poissaolollaan. 


Mutta aasilaiseen malliin, missä pöytä tilataan täyteen ja kukin sorkkii mitä ruokaa sattuu halajamaan, jaettiin ne. 

Monster Burger!
Toi oblong oli, kuten Saara asian muotoili: "vähän raikkaampi kokonaisuus". Kumpikin oli naudanlihapihvillä varustettu, mutta tuo pitkulainen piti sisällään juustoa sekä tomaattia mitä toinen "Monster Burger"-nimellä kulkeva ei tehnyt. 

Tampereen Zarillostakin saa Pepper Burgerin, missä on ohessa pippurikastiketta. Siis sellasta kermasta perus-vitun-pippurikastiketta. Niin oli myös näissä. Tässä tapauksessa sitä tosin tuskin on tehty Knorrin pussista - mukana maistui ehta pippuri mikä varmaan on paistettu tossa kuppilassa pääasiassa jotain muuta ruokaa varten mutta päätetty lisätä myös hampurilaiseen. 
Lisä ei ollut missään nimessä huono, tuossa Saaran hampurilaisessa sitä vaan oli niin paljon liikaa että se teki kokonaisuudesta aavistuksen toivottua tunkkaisemman. Kastike kaikessa paksuudessaan peitti makuja alle aika paljon. 

Ihan hyviä hampurilaisia silti tyynni kaikki, vähän odottamattomassa mestassa kylläkin. Hintaa oli oblong-burgerilla nykykurssilla noin 2,3 euroa ja tolla "isommalla" 2.5 euroa. Hintaansa nähden siis perin jouheva hampurilainen. 

Hampurilaisblogi täyttää kohta yhden vuoden. Siinä missä oletin jonku randomin lukevan muita blogejani, hampurilaisblogi ylitti odotukset. Sivulatauksia on tuhansittain ja ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa se, mikä on hyvä hampurilainen. Minuakin kiinnostaa. 
Sen vuoksi tämä kuva joka täsmentää, että onni löytyy usein juuri sieltä mistä ei sovi olettaa sitä löytää.

Kioski

torstai 19. maaliskuuta 2015

Vielä kerran Fortizzaan

Fortizzassa on hampurilaisblogin tiimoilta tullut käytyä kaksi kertaa. Ensimmäinen kertaha oli ihan positiivinen kokemus, toinen ei niinkään.

Toisen kierroksen pettymys varmaan johtui chiliburgerin chilittömyydestä, koska tällä viikolla kokemus oli paljolti ensimmäisen kaltainen: ihan ok perusburgeri.

En ehkä silti enää suosittelisi Fortizzaa erityisesti hampurilaisten vuoksi, mutta jos sinne nyt joku sattuu eksymään niin hampurilainen on ihan vahva vaihtoehto. Itse kävin koska firman viikoittainen lounas nyt satuttiin syömään tuolla.

Maltese Burger
Kyseinen maltalaishampurilainen pitää sisällään maltalaista makkaraa, naapuroivalta Gozon saaren juustoa eli Gbejnaa ja kaikkea muuta jännää. 

Tällä saarella on aika paljon hampurilaisia mitkä sisältää edellä mainittuja elementtejä. Jotenki makkara ei mun mielestä oo kuulunu ikinä hampurilaiseen mutta ajattelin ottaa riskin ja kokeilla. 
Alkuun pettymys oli melkoinen kun makkaraa ei näkynyt sitten missään, kunnes hoksasin että ovelat ketkukokit olikin pistäneet sen pieniksi paloiksi, aurinkokuivattuja tomaatteja messiin ja pihvitaikinaan! 

Nerokas idea mikä teki pihvin koostumuksesta vähän kuohkeamman ja toi makuun myös pikantin vivahteen. Ruokalista väitti että maltalainen juusto olisi sulatettu, mitä se ei kyllä ollut. Se ei toisaalta ollut ainoa juusto purilaisessa vaan mukana oli myös jotain perus-goudaa tai edamia tai vastaa melko mautonta juustoa. Se juusto sentään oli hillitysti sulatettu ja piti hampurilaisen kivasti koossa. 
Rucolan olisin taas jättänyt uteliaille sivussa olleen salaatin sekaan. 

Lisäpisteet myös siitä, että hampurilaisen täytteeksi listatut paneroidut sipulirenkaat tarjoiltiin hampurilaisen vieressä, ei sisällä. Ehkä Fortizzan kokit on lukenu hampurilaisblogia ja tajunnu tehdä asiat paremmin? 

Hinnat on kyllä noussu vitusti tuollaki jossain vajaassa vuodessa, eikä tuokaan ollut kyllä ihan 14 euron hintansa arvoinen. Melkein naapurissa sijaitsevasta Cardinista sai saaren (tähän mennessä) parhaan hampurilaisen jota kuinkin samalla hinnalla. Toisaalta kun työpaikka maksaa niin mitä väliä. Jos tuolla ois ollu hintaa vaikkapa 8 euroa niin hinta/laatu-suhde ois ollu ihan täysin kohdillaan.

Tässä vielä läpileikkauskuva: 

Siinä se nyt sitte on
Oon kyllä alkanu hiljalleen arvostamaan tollasta briossi-tyylistä sämpylää hampurilaiskäytössä vaikka joskus muinoin sen lyttäsinkin. Tollanen kevyt, rakenteeltaan kuohkea sämpylä nostaa tärkeimmät ainesosat arvoonsa paremmin kun joku luonteikkaampi supersämpylä. 

Mutta se siitä! Tämä blogipostaus on kirjotettu Maltan lentokentältä käsin, seuraava hampurilainen syötäneen Malesian länsirannikolla tai Kuala Lumpurissa. 

Tsekkasin jo pari todella vitun pätevän olosta hampurilaismestaa KL:stä etukäteen, ongelmaksi saattaa muodostua se ettei olla Kuala Lumpurissa kun pari päivää paluumatkalla. Ei sillä etteikö siinä ehtisi, mutta markan maksava aasialainen katuruoka tuppaa pieksemään kaikki maailman hampurilaiset 100-0. 

Koska koko blogi nyt on kuitenkin saatettu alkuun Aasiassa, olisi pyhäinhäväistys olla syömättä ja bloggaamatta vähintään parista matkan aikana. Katsotaan mitä löytyy! 

torstai 5. maaliskuuta 2015

TexMex - uusi yritys

Yks perjantai käveltii himaan päin töistä. Sitä ennen käytii töidenjälkeisoluella eli niin sanotulla after workilla sekä kaupassa ostamassa kookoskermaa ja minimaisseja - kuin mikä tahansa perjantai siis.

Törmättiin matkalla muutamaan kaveriin ex-lähikuppilamme Black Goldin terassilla. Black Goldista tulee muuten usein mieleen tämä todella muikea biisi.

Kuten usein, yksi asia johtaa toiseen -  tällä kertaa ilta sai hampurilaisvivahteen.
Muutenkin oli vähän hankaluuksia päättää että mitäpä tuota söisi, vastaus löytyi onneksi läheltä!
Sattuu nimittäin olemaan niin, että BG:n vierustalla on TexMex missä käytiinkin jo hampurilaisretkellä aiemmin.

Tällä kertaa tosin allekirjoittanut oli ainoa joka söi hampurilaisen - muut söi muuta. Yks Anskuki joka oli mukana söi keittoa - kuka vittu syö ravintolassa keittoa? Irtopisteet rohkeasta valinnasta!

Ei sillä ettäkö tältä saarelta loppuis ravintolat kesken vielä, mutta tuntuu vähä olevan tällänen uudelleenarviointikierros menossa.
Vaan mitäpä tuosta, tässä katsaus viimeisimpään TexMexin hampurilaiseen:

Tässäkö se ny sitte oli?
Edellinen TexMexin hampurilainenhan oli positiivinen yllätys, tämä ei niinkään. Pihvin koostumus oli ihan ok, tai oikeastaan sellasta ylempää keskikastia. Pysy kiitettävän hyvin kasassa, olematta kuitenkaan kuiva tai liian tiivis. 
Toivomisen varaa silti jäi: vähän paksumpi pihvi olisi ehkä mahdollistanut sellaselle medium-asteelle paistamisen. 



Juustoa, hennosti salaattia, chilikastikeräpellys ja sipulirenkaita sisällä. 
Paneroidut sipulirenkaat ei mun mielestä oo oikeestaan ruokaa ollenkaan, ja vielä vähemmän ne on hampurilaisen täytteitä. Viileä välimeren ilmasto voi talvisaikaan jäähdyttää juuston nopeasti, mutta luulenpa tässä tapauksessa kyseen olleen silkasta hutiloinnista.
Juusto olisi myös mielestäni voinut olla jotain sellasta, mikä myös maistuis joltain eikä vaan venyis. Talous-edam - laatutietoisen ravintolan valinta.  

Siinä missä edellinen TexMexin hampurilainen oli kovinkin balanssissa ainesosiensa kesken, tämä ei ollut. Myös tuo coleslaw mitä ohessa tarjoiltiin oli mautonta paskaa. 
Viime kerralla luonnetta toi mustikka-chipotle-kastike - minkä varmasti kuka tahansa hampurilaisharrastaja Suomessa toki tekisi paremmin - ja klassisen hapan-makea-yhdistelmän liittäminen hampurilaiseen. 
Nyt tässä ei oikein ollu mitään ideaa, tuo vaan oli tollanen mötkö. 

Totuttuun tapaan pyysin lisächiliä - sain sen tällä(kin) kertaa kastikkeen muodossa. Ihan ok dippiä ja silleen, mutta aika kaukana tulisesta. 
Muutenkin vituttaa jos pyytää tuoretta tai kuivattua chiliä ja vastaus on "ei oo" - jostainhan se nyt perkele tiensä sinne soossiinkin löytää. Paitsi joo, tietysti sitä ei oo tehty itse. 
Chilikastike lurkkii purkin takana
TexMex nähtävästi mainostaa omia hampurilaisiaan sillä, että pihvit on tehty jostain Kobe -lehmän sukulaisnaudasta. Mitä vittua? Kobe on kobe, muut on muita. 
Slogan kuuluu - suora lainaus menusta - "KING SIZE WAGYU BURGERS. WE DARE YOU TO FIND BETTER!" 

Joopa joo vittu. Haaste vastaanotettu ja parempi löydetty jo sata vuotta sitten. Harmi ettei tästä ilmeisesti saa mitään palkintoa. 
Jos nyt tilanne on oikeesti se, että tuolta keittiöstä jotain priimalihaa löytyy, se ei kyllä mitenkään ilmene näistä hampurilaisista.
Tekis mieli mennä ite näyttämään. 
Jepjep vittu meh
Seura paikkaa usein ruoan puutteet, kuin myös tässä tapauksessa. Hauskaa oli, seuraavalla kerralla joku eri hampurilainen eri mestassa.

PS. tykitellään.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Tyhjänpäiväisiä hampurilaisia

Jokaisen hampurilaisbloggaajan elämässä tulee vastaan hetkiä, kun se hampurilainen nyt on vaan niin yksinkertasen perseestä että vielä viikkoja, kuukausia, vuosiakin syömisen jälkeen miettii että miks vitussa. Miksi tein sen?

Yleisin vastaus varmaan on nälkä, joskus yhteisön paine, joskus mitään näennäistä syytä ei välttämättä ole. Tehty mikä tehty.

Pääasiallisesti sillä ei oo ees mitään väliä miksi se on syöty. Vaan kyse on siitä että hampurilainen on paska. Ja paska hampurilainen jos joku harmittaa.
Tässä on arkistojen kätköistä kokoelma paskoja hampurilaisia.

Dixie`s:

Kasa ruokaa

Hyvä lautanen sotkettu ihan turhaan
No mikä siitä nyt niin huonon teki? Näyttää darrasen ihmisen unelmakasalta juustoa, pekonia ja lihaa. Lisäksi löytyy jokaisen krapulaisen kaipaama tuoretta salaattia, minkä nyt voi vaan sivuuttaa ja syödä sen olennaisen.

Tuo hampurilainen ei maistunut miltään. Sanonta "maistuu pahvilta" ei pitäis paikkaansa ton hampurilaisen kohdalla - pahvillakin on nimittäin ominainen, tarttuva makunsa. 

Mainittakoon silti että Dixie`s on ihan hauska rantakuppila jos sinne menee vaa bisselle ja hengailemaan.

Random-kebabila jossain Sliemassa:

Joo o vittu
Käytii yks perjantai vanhoilla kotikulmillamme Simon`s Pubissa (paras pub Maltalla) ja sitte kotimatkalla jossain kebab-kioskilla koska oli nälkä. 

Hampurilainen oli just sitä miltä se näyttää. Kuiva paska minkä nyt kännissä syö, jos syö. Toisin kuin Dixie`sin hampurilainen, tämä sisälsi makua. Tuo maistui siltä, miltä keskiverto kebabila haisee. 

Mäkkäri:

Piip Piip
No joo. Välillä sitä lipsahtaa. Käveltii kerran pihviravintolaan St. Julians`siin (Buffalo Bill`s Steak House - tuleeko muille nimestä ensimmäisenä mieleen Uhrilampaat?) 

Matkalla yllätti hiuko, joten... Haettii euron juustot. Ihan paskaa, mutta senhän teistä jo kaikki tietääkin vaikkei yksityiskohtiin mentäisikään. 

Leikkihampurilainen:

Mitä vittua nyt taas 
Mitä paskaa on: "älä leiki ruoalla" ja "älä syö muovia" ja sitte oikeankin ruoan kohdalla usein kuultava "miten vitussa sä voit syödä tota paskaa?!" 

Kun kuitenkin tehdään hampurilais-leluja. Kaikki saatana tässä koko paketissa sanoo: leiki ruoalla, syö muovia -  vihdoin ja viimein joku tulee ja antaa käteen ehdan hampurilaisen ja sitte alkaa se jeesustelu: MIKS SÄ SYÖT TOTA PASKAA. 

Minun lapseni tosin eivät muita leluja tule tuon lisäksi saamaan, paitsi ehkä pokasahan ja Leathermanin jos ovat kiltisti.

Vastaus kuuluu: hampurilaiset on nerokas ja herkullinen ruoka, välillä tulee ohilyöntejä mutta kyllä se on sen vaivan ja tuskan arvoista sitten lopulta. 

Ubistrot

U uu uu
Jokunen viikko sitte käytiin Ubistrot-nimisessä ruokaravintolassa syömässä kavereitten kanssa. Laura - joka esiintyy myös hampurilaisblogin jaksoissa Hampurilaiset, joita en syönyt ja Perjantai!- on ollut vankkumattomasti sitä mieltä, että Ubistrot tarjoaa parhaan hampurilaisen Maltalla.

Eikä se kyllä kaukana oo!

Itse asiassa ko. hampurilainen otti piikkipaikan hetkeksi aikaa omallakin listalla. 

Ei Se Kaunein hampurilainen
Rumaha se oli mutta maukas. Ohessa tarjoiltiin sivusalaattia ja varmaan jotain säälittäviä perunoita mutta sivuutetaan nyt ne. Pihvin maku ja koostumus oli aikalailla täyden kympin arvoinen - jos nyt jotain moitittavaa haluaa löytää niin ihan aavistuksen verran kiinteämmän siitä olisi voinut tehdä.

Sämpylät oli paahdettu sopivasti niin, että ihan ohuin pintakerros oli rapea mutta sisus sopivan pehmeä. Täytteeksi laitettu juusto ja sipuli piti kivasti pakettia kasassa, sipulit olisi voineet olla aavistuksen verran enemmän kastikemuodossa että hampurilainen olisi saanut lisää kosteutta. 

Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska kaiken kaikkiaan kyseinen purilainen oli todella hyvä. Varmasti tulee käytä vielä uudestaan, listalla oli muutakin eri versio joten kai ne vois vaikka kaikki testata. Tollasissa vähän korkeamman tason ravintoloissa piilee hampurilaissa aina vaara, että sitä koitetaan hinata jollain ihmeen kommervenkeillä enemmän fine diningin suuntaan ja katoa rehti hampurisideologia. 
Ei se saatana millään lehtikullalla koristelemalla ja tryffelihilloa pihville sivelemällä muutu siitä mihinkään. Gourmet Burger -termiä kuulee toisinaan käytettävän, mutta loppujen lopuks ei tässä oo kyse mistään muusta ku sämpylästä minkä välissä on pihvi ja joitan oheiskrääsää.
Ubistrot sen sijaan kaarsi onneksi etäälle moisista sudenkuopista ja onnistui tarjoilemaan yksinkertaisen hyvän hampurilaisen mistä ei varsinaisesti puuttunut mitään saati ollut mitään liikaa. En just tähän hätään muista paljo se makso, 12-14 euroa varmaan, hintaansa nähden todellakin sen arvoinen. 

Valmis.


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Time Square re-visited

Joo voi vittu ois pitäny lukee ensin hampurilaiblogista ja miettiä sitte. Mentii yks päivä after work-bisselle viime viikolla Time Squareen Sliemassa. Tuuli ihan saatanasti sinä päivänä ja vettä sato - päätettiin syödä siellä hieman koska ei kiinnostanu yhtää lähtee ulos oottamaa bussia saati kävelemään himaan.

En muistanu minkälaisia hampurilaisia sieltä saa mutta äkkiäkös se muistu mieleen. Kalliita ja paskoja. Hintaa oli noin 7e ja kyllähä sillä hengissä pysyy mutta aika kuiva ja paska hampurilainen silti. Edelliskerralla se oli kyllä silti rutkasti parempi kokonaisuus kun tää - johtunee pekonista.


Paprikaa
Jos nyt jotain positiivista on löydettävä niin paprika hampurilaisen täytteenä oli jotain ihan raikasta ja uutta. Sen piti olla chiliä mutta Malta... Jalopenoja ja tuoretta chiliä. Joo o. Paprikaa se oli - jalopenoja löyty kaks siivua ja jollain helvetin ilveellä nuo ihmiset on saanu niistäki kaiken tulisuuden imettyä pois. 
Pihvi oli vähän kuivakka tällä kertaa - selkeesti liian paksu noin hienoks jauhetusta jauhelihasta tehdyksi. Ei myöskään mitään soosia kosteuttamassa kokonaisuutta. 

Mietin tota ylihintasta paskaa syödessä että perinteisen ketsuppi/majoneesi-satsauksen sijaan on olemassa paljon nerokkaampia tapoja lisätä sooshia hampurilaiseen. 
Tuonkin hampurilaisen olisi voinut pelastaa vaikka pikkelöimällä ne paprikat/chilit tai pyöräyttämällä niistä jonkin, ehkä tomaattipohjaisen kastikkeen. 
Vituttaa tollaset paskat tai keskinkertaset hampurilaiset sikäli lähinnä kun ite osais tehä homman niin helvetin paljon paremmin muuttamalla paria pientä asiaa. 
Lisäsin ite majoneesia ja ketsuppia tuonne väliin nii tuli vähän siedettävämpi. Laitoin poikkeuksellisesti myös sinappia - vaikka oonkin ite sitä mieltä että sinappi kuuluu vaan makkaraan ja hernekeittoon - ja se toi aika hauskan grillikioskimaisen kosketuksen.
Ei tarvi kyllä enää ikinä syödä hampurilaista Time Squaressa. 



Hampurilaiset, joita en syönyt.

Uskollinen lukijakunta aina toisinaan lähettää kuvia omista hampurilaisistaan. On myös käynyt niin, että tovereiden kanssa ravintolassa käydessä joku muu on syönyt hampurilaisen sillä välin kun itse en.

Tässä siis pieni katsaus ympärilläni olleisiin hampurilaisiin.


Hyvä.

Myös Lauralle maistuu purilainen

Tässä se ny on

Siinä se ny on

Muutama purilainen samassa kuvassa

Sellasia
Kyseiset hampurilaiset nautittiin eräässä nimeltä mainitsemattomassa ravintolassa jotain kuukausia sitten. Ite söin samaan aikaan jotain mautonta paskaa - olis vaan pitäny ottaa se hampurilainen.

Ilmeisesti ne oli ihan hyviä taas, kyseisessä kioskissa on myös allekirjoittanut syönyt yhden Maltan parhaista hampurilaisista. 


Seuraavana vuorossa on uskomaton, Saaran veljen Paulin tekemä tuotos. Muistutti aika paljon The Treesin hampurilaista, jota en muuten myöskään syönyt itse. Tai no okei söin mä osan.

Röökiaski toimii mitta-asteikkona

Aikamoinen
Kuuleman mukaan pihviin meni 700 grammaa jauhelihaa ja kolme tomaattia. Kaiken muun lisäksi, mitä siinä sitte ikinä olikaan. Sämpylää on toki vaikea löytyy supermassiviiselle hampurilaiselle joten Pauli osti tavan kauraleivän ja halkaisi sen. 
Ei saatana. 

Hola Amigos!

Käytii sata vuotta sitten Amigos -nimisessä ravintolassa hampurilaisella. Saara tais syödä jotain muuta tosin. Asuttii aiemmin aika lähellä kyseenomaista mestaa ja käytii syömässä siellä tosi hyvää pitszaa joskus nii kai sen perusteella ajeteltiin että hampurilaisetki voi olla iha ok.

Ei ollut väärä olettamus ollenkaan, perin pätevä purilainen oikeestaan. Tuo pulju koittaa olla jonkinlainen Tex Mex-paikka ilmeisesti missä se kyllä epäonnistuu surkeesti, mutta siitä huolimatta ruoka on paikotellen ihan hyvää.





En jaksanu laittaa kuvatekstejä koska en keksiny mitää hauskaa. Suolakurkut oli jätetty pois hampurilaisen sisältä ja lisätty sivuun salaatin virkaa toimittamaan. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, joskaan itseäni samaiset kurkut eivät juuri olisi haitanneet hampurilaisen täytteenäkään.
Ihan tasapainoinen esitys jalopenoineen päivineen - salaatti hampurilaisen pohjalla alimman sämpylän ja pihvin välissä ei ehkä ole esteettisin asia maailmassa mutta aika vitun käytännöllinen se on.
Pihvi Amigosin hampurilaisessa oli vahvaa ylempää keskikastia. Ei se ihan paras mutta ei missään nimessä paskinkaan mahdollinen, vähän kuumemmalla lämmöllä pintaan olisi saanut kaivattua luonnetta pitäen sisuksen silti mehevänä.

Vähän tuoreempi kokemus Amigosin purilaisesti on parin viikon takaa. Aamulla kuulin kauneimmat kolme sanaa darraiselta Saaralta joka vielä loju sängyssä. "Tekee mieli hampurilaista." <3 Mitäpä ei mies tekisi hampurilaisen eteen. Tai siis että sen eteen että vaimo saa hampurilaisensa.
Tilasin Amigosista nohevana miehenä pari kappaletta ja pitszan vielä jälkiruoaksi mutta siitä ei oo juuri kuvia tai vaikka ois nii en laittais tänne. Tää on vieläki hampurilaisblogi saatana eikä mikää pitszakebabblogi.

Tässä kuvasarja noista tuotoksista:











Koska kanahampurilaisia ei tässä blogissa juuri ole esiintynyt, nyt on aika. Ihan paska kanahampurilainen: leivitetty, varmaan jostain pakasteesta valmistettu pihvi ja kokonaisuudessaan tosi kuiva ilmestys koko vitun hampurilainen. Ei missään nimessä hintansa, noin 7 euroa, arvoinen. Toinen hampurilainen sen sijaan oli ihan muhea ja maukas mutta silti parempi paikan päällä syötynä. Jotenkin Amigos menettää sen viimeisenkin hohtonsa takeway-ruokana. On sitä ny paskempiaki hampurilaisia nähty mutta aika keskinkertanen kokemus.