Ubistrot

U uu uu

Jokunen viikko sitte käytiin Ubistrot-nimisessä ruokaravintolassa syömässä kavereitten kanssa. Laura - joka esiintyy myös hampurilaisblogin jaksoissa Hampurilaiset, joita en syönyt ja Perjantai!- on ollut vankkumattomasti sitä mieltä, että Ubistrot tarjoaa parhaan hampurilaisen Maltalla.

Eikä se kyllä kaukana oo!

Itse asiassa ko. hampurilainen otti piikkipaikan hetkeksi aikaa omallakin listalla. 

Ei Se Kaunein hampurilainen

Rumaha se oli mutta maukas. Ohessa tarjoiltiin sivusalaattia ja varmaan jotain säälittäviä perunoita mutta sivuutetaan nyt ne. Pihvin maku ja koostumus oli aikalailla täyden kympin arvoinen - jos nyt jotain moitittavaa haluaa löytää niin ihan aavistuksen verran kiinteämmän siitä olisi voinut tehdä.

Sämpylät oli paahdettu sopivasti niin, että ihan ohuin pintakerros oli rapea mutta sisus sopivan pehmeä. Täytteeksi laitettu juusto ja sipuli piti kivasti pakettia kasassa, sipulit olisi voineet olla aavistuksen verran enemmän kastikemuodossa että hampurilainen olisi saanut lisää kosteutta. 

Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska kaiken kaikkiaan kyseinen purilainen oli todella hyvä. Varmasti tulee käytä vielä uudestaan, listalla oli muutakin eri versio joten kai ne vois vaikka kaikki testata. Tollasissa vähän korkeamman tason ravintoloissa piilee hampurilaissa aina vaara, että sitä koitetaan hinata jollain ihmeen kommervenkeillä enemmän fine diningin suuntaan ja katoa rehti hampurisideologia. 

Ei se saatana millään lehtikullalla koristelemalla ja tryffelihilloa pihville sivelemällä muutu siitä mihinkään. Gourmet Burger -termiä kuulee toisinaan käytettävän, mutta loppujen lopuks ei tässä oo kyse mistään muusta ku sämpylästä minkä välissä on pihvi ja joitan oheiskrääsää.

Ubistrot sen sijaan kaarsi onneksi etäälle moisista sudenkuopista ja onnistui tarjoilemaan yksinkertaisen hyvän hampurilaisen mistä ei varsinaisesti puuttunut mitään saati ollut mitään liikaa. En just tähän hätään muista paljo se makso, 12-14 euroa varmaan, hintaansa nähden todellakin sen arvoinen. 

Valmis.

Firman piikkiin

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa sitä ettei tarvi mennä mihinkään tai tehdä mitään. Voi vaan perseillä ja kirjotella blogia!

Mulla vaihtu duunit taannoin ja uuden työpaikan etuna on viikoittainen lounas koko firman voimin jossain ennalta päätetyssä ravintolassa. Menneellä viikolla paikaksi valikoitui ilmeisesti jonkinlaisen klassikon virkaa työtovereideni keskuudessa toimittava Cardini.

Hampurilaisiahan sieltä saa totta kai, menu sanoo Gourmet Burgers, mikä omaan korvaan kuulostaa vähän paskalta koska jos joku asia on gourmet, ei sitä tarvi erikseen ilmoittaa vaan kyllä sen sitten syödessä huomaa.

Tässä tapauksessa gourmet-lupaus piti kyllä paikkansa täysin - kyseessä on ehkä paras hampurilainen mitä on Maltalla tullut vastaan! Lyhyehköstä hampurilaisten listasta tilaukseen meni Spicy Lamb Juicy Burger-niminen kokonaisuus. Kyseinen purilainen pitää sisällään kolmisen sataa grammaa lampaan jauhelihasta tehtyä pihviä, tuoretta chiliä, munakoiso-sipuli raitaa ja loppusilauksena fetaa. Kyljessä tarjoiltiin ranskalaisia ja coleslawta. Maltalaisethan ei tunnetusti osaa juurikaan käyttää chiliä, eikä oo ihan yks tai kertaa kun on pettymys iskenyt kun ruoka ei pyynnöistä huolimatta sisällä järkevää chiliä tai sitte sitä on niin vitun vähän että itkettää. Tästä faktasta tietoisena pyysin hampurilaisen ekstrachilillä ja posiitivinen kokemus Cardinista sai vähän lisäpontta kun a) chiliä oli riittävästi ja b) se oli ihan hyvää, hedelmäistä chiliä. Tollanen lampaan liha on kyllä hampurilaiskäytössä ihan ykköskamaa, ainakin kun homman tekee oikein. Kuvat on nyt tällä kertaa ihan paskoja koska mulla on puhelin rikki ja varapuhelimen kamera on aivan vitun säälittävä räpellys.

Herkullista

Lähikuva

Täysiä pisteitä ei silti pysty antamaan, koska tässä blogissa ei oo mitään pisteytysjärjestelmää, ja koska pieniä puutteita tai enemmänkin ehkä muutoksen kohteita oli. Hampurilainen oli selkeästi kasattu paahtamalla sämpylät ensin ja iskemällä sen jälkeen vasta täytteet sisään - fetan olisi voinut laittaa pihvin päälle jo sitä paistaessa niin se olisi vähän sulanut. Nyt oli vähän sellanen fiilis että kaikki hampurilaisen osat oli ikään kuin erillään toisistaan. Vaikka jokainen erillinen osa ihan mallikas olikin, jonkilaista yhteneväisyyttä tässä ehkä kaipasi. Joka tapauksessa oivallisen hyvä hampurilainen eikä varmasti viimeinen mitä kyseisessä ravintolassa tulee syötyä.

DIY-päivä numero 2.

Uuu uu uu aloitetaan kuvalla!

Edellinen tee-se-itse-päivä vietettiin tovereiden parvekkeella grillaillen tuossa naapurissa, tällä kertaa himassa ja ilman grilliä. Seuraava DIY-päivä vietetää himassa ja grillataa niin perkeleesti.
Mutta siihen nyt on vielä aikaa ku ei oo vielä grilliäkää. Tällästä tuli tällä kierroksella.

Tarvikkeina puolisen kiloa jauhettua lihaa, lisukkeita ja rakkautta. Tuli tuosta edellispostauksen Meet-ravintolaretkestä mieleen että perunamuussi ja punaviinikastike on iha hyvä lisuke hampurilaisella joten semmosta sitte. Persiljalla ja rosmariinilla ja salaisilla ainesosilla höystetty perunamuussi on meinaa melkein paras asia mitä perunasta saa aikaiseksi.

Sipulia

Sooshi ja muushi

Muussi on aika ruma ruoka

Sipulit ja hommelit

Käydäänpä ensin läpi periaatteet lisukkeissa: Hampurilaisessa on hyvä olla juustoa koska juusto on vitun hyvää. Muuten lisukkeiden pitää tasapainottaa makua niin että joukossa on happamuutta ja raikkautta ja sopivasti kosteutta, mutta ei liikaa mitään. Paistettu sipuli on hyvä vaihtoehto jos sopivan makeaa punasipulia ei ole saatavilla, kuten nyt ei ollut, suolakurkku tuo happamuutta mukavasti, jos ei ole suolakurkun ystävä, voi sen korvata esimerkiksi vähän etikkaisemmalla majoneesilla tai jollain muulla varmaan myös. Tomaatti ei ole kaikkien suosikkilisuke hampurilaisessa, olen kuullut että osa ei pidä siitä miten tomaatti käyttäytyy lämmitessään ja osa on vaan tyhmiä jotka ei tykkää tomaatista. Sitte on jotain allergioita tms. Juusto oli aika bulkkikamaa tällä kierroksella, sulatejuustomallin cheddarin sijaan mahdollisuuksien salliessa käyttäisin mieluummin provolonea tai jotain oikeeta cheddaria tai kumpaakin mutta oli toi ihan ok silti. 

Punaviinikastikkeen selättäminen ei oo kauheen helppoa, tai ainakaan ei oo ollu mulle koskaan. Nykyään oon ihan vitun supersankari mitä kyseiseen kastikkeeseen tulee mutta aika monta kertaa se vaati että onnistuin masteroimaan kyseisen taiteenlajin. Vaatii aikaa ja viiniä - kahdelle hengelle soveltuvaan määrään kastiketta tarvii ainaki litran viiniä ja mielellään toisen litran motivoimaan keittelyn oheen. Sen lisäks sata vuotta aikaa, koska kuten kaikissa kastikkeissa, erityisesti punaviinimallissa - mitä kauemmin hauduttaa sen parempi tulee.

Pihvien suhteen on myös pari eri lähestymistapaa - tällä kertaa oli ns. easy way out-pihvien vuoro. Vaihtoehdot on nimittäin ostaa jotain tosi laadukasta lihaa ja jauhaa/jauhattaa pihvit siitä, tehdä paksumpia, ehkä 1,5-senttisiä pihvejä jotka jättää keskeltä aavistuksen verran punertavaksi, tai tehdä ohuita nopeesti läpipaistettuja pihvejä. Olennaista kummassakin tapauksessa on olla laittamatta sinne lihan sekaan mitään saatanan säälittäviä korppujauhoja tai muuta paskaa vaan lihaa, mausteita ja ei muuta. Ehkä kananmuna sidosaineeks jos on sellanen fiilis ja etenkin jos jauheliha on pakasteesta sulatettu. Tuonne meni mustapippuria ja suolaa hivenen ja jotain. Ei kauheesti muuta silti. Chiliä vähän. Salaisia taika-ainesosia. Rakkautta. 

Joo on neki vähä rumia

Jaa niin sooseista tuliki mieleen että pitäähän hampurilaisessa olla vähän majoneesia tai jotakin vastaavaa. Mun mielestä kaupasta on helvetin vaikeeta löytää kelvollista, joten tähänkin projektiin kasattiin ite pieni määrä chipotle-henkistä erikoiskastiketta. Se tehdään tälleen: Ehkä desin verran majoneesia, chipotle-bbqsoosia (joku hickory-homma varmasti toimis myös), ripaus kuivattua chiliä, teelusikallinen sitruuna/lime-mehua, ruohosipulia ja mustapippuria. 

Sitte ku hommat alkaa olemaa sopivalla tolalla, pitää vaan kasata systeemit lautaselle. 

Sämpylät kannattaa paahtaa uunin jälkilämmöllä

Majoneesit

Muussi on tarjoiltu

Salaattia reunalle

Täytteet

Voilá! Siinä se sitte oli. Jäi tästä taas opittavaa seuraavalle kerralle vaan ei siitä enempää tällä erää. Ihan hyvin onnistunut ekskursio hampurilaisten jännittävään maailmaan oman kodin mukavuudessa.

Aussie Burger

Tampereelle oli avattu myös Aussie Bar joten käytiin siellä burgerilla. Alkuperäinen tarkotus oli käydä Huberissa tai jossain muussa oikeessa ravintolassa tajunnan räjäyttävällä megaburgerilla mutta omat aikataulut ja ravintoloiden kesäaukioloajat vähän vesitti idean. Myös Särkänniemen Midhill oli harkinnassa, ehkä sitten ensi vuonna tai millon nyt seuraavaksi Suomessa ollaankaan.

Tässä ruokalistaa hampurilaisten osalta:

Lista

Siitä hieno hampurilaisretki että kaikki matkassa olleet söi erimallista lihaa burgerissaan: Saaralla oli kanaa, matkassa mukana olleella Indiemoden kirjoittajalla Joonaksella (tunnetaan myös nimellä Wanha Tequila Joonas) Angus beefiä ja meitsillä - tada tada tadaa - kengurua.

Tässä kuvia ja tunnelmia.

Saara oli sitä mieltä että kanahampurilainen oli paras hampurilainen, mitä tuli koko reissulla syötyä. Ja näyttäähän se ihan hyvältä kyllä eikö joo?
Aussie Bar on kuitenkin nimensä mukaisesti pääasiassa baari eikä ruokaravintola, joten pisteitä ei vähennä se että pöytiintarjoilu puuttui tai suolaa saati pippuria ei ollut pöydässä saatavilla heti. Oman kenguruburgerin pisteitä sen sijaan vähentää se, että ilmeisen ausseille tyypillisen punajuurihillon, mitä mukaan burgeriin oli laitettu, makeutta ei ollut leikkaamassa mitään hieman happamampaa lisuketta mitä todella olisi kaivannut. Kengurun liha sinänsä on ihan ok, mutta laittoi myös miettimään olisiko lihan voinut jauhaa vähän karkeammaksi, koska jo valmiiksi hieman kuivan lihan jauhaminen todella hienoksi ja sen jälkeen läpipaistaminen tuntui kuivattavan sitä entisestään vähän liikaa. Todennäköisesti toimivan ratkaisu olisi jättää pihvi hieman punaiseksi keskeltä mutta se ei kaiketi kieltojen ja sääntöjen erikoisosaamisen maassa ole enää sallittua. 10 euron lounashinnalla kokonaisuus oli kuitenkin vallan jees, lähiruokaa suosivan hampurilaisfanaatikon sielua toki kouraisee hivenen se että pihviliha on lentänyt toiselta puolen maapalloa mutta ihan sama onneks kengurut ei ees oo kauheen söpöjä. Saispa pupu-burgerin jostain.

Joonaksen aatokset omasta hampurilaisestaan:

Oma Kiwi (Works) oli todella maukas ja tuhti, ja koska lounasaikaan kaikki hampurilaiset kustantavat Aussiessa vain 10 euroa, myöskin erittäin kustannustehokas mättö. Olisi vale väittää, että olen joskus syönyt yhtä hyvän kympin burgerin. En nimittäin ole!

Omasta mielestäni oman burgerini pihvi oli erittäin mehukas ja hyvän makuinen, mitä olin tosin mieltä jo lensimmäisen kerran, kun täällä kävin syömässä tuoreeltaan maaliskuussa. Nyt lisukkeitakin oli sopivasti enemmän, ja liha ei hyökännyt ihan yhtä kovaa päälle, mitä silloin liki puoli kiloa mustan anguskarjan perintönä minulle jättämästä jauheliha teki. Aivan helvetin täyteen tuosta kyllä nytkin silti tuli, ja asiaa varmasti auttoi pekonisiipaleet ja paistettu kananmuna.

Kuulemma Australiassa punajuuri on yleinenkin lisuke hampurilaisessa, enpä ollut moisesta kuullut, mutta tässä se toi ehdottomasti aika kivan twistin makuelämykseen. Ja kun lisäksi väliin tuli kunnon viipale ananasta, niin sanoisin että 5/5. Suosittelen siis, ja tähän loppuun asiaan kuuluva biisi.

DIY-päivä

Oletko koskaan laulanut J. Karjalaisen kappaletta Ankkurinappi, korvaamalla sanan "ankkurinappi" sanalla "hampurilainen" ? Hampurilaaaainen, vain muistoksi jäi. No, minä olen lähimenneisyydessä noin kahden perättäisen päivän ajan tehnyt niin ja se oli selkeä merkki siitä että pitää tehdä hampurilainen.
Mitä resepti vaatii? Itse tehty hampurilainen omaa paljon riskejä, mutta taattu onnistumisen resepti seuraa tässä:

-Pari just Maltalle muuttanutta kaveria joilla on kattoterassi ja grilli
-Juttuja ja hommeleita (sis. hampurilaisainekset)
-Aikaa ja kärsivällisyyttä
-Rakkautta (hampurilaisia kohtaan lähinnä)
-Öö se viides juttu unohtu mutta sanotaan nyt vaikka suolakurkut tai jäätelö läpällä
-Koko päivä aikaa (nii ehtii tissutella)

Ja nyt mennään: Koko hommahan lähtee lisukkeiden valinnasta, ja valmistamisesta.

Ennen

Jälkeen

Sipulia ja pekonia, kuuluu asiaan. 

On sinne jotain tuorettakin silti pistettävä:

Ei kai siinä

Uuuuu I`m halfway there, woo o living on a prayer

Tällä kertaa lisukkeiksi valikoitui ennalta paistettu pekoni-sipuli, salaatti, tomaatti, ja suolakurkku. Mutta eihän se nyt siihen jää.... 

Perustuen blogissakin mainittuihin hampurilaisiin, ainakin paikallisilla hampurilaisia tarjoavilla puljuilla on helmasyntinä kuivuus. Ei sorruta siihen.

Ehei, ei se ole majoneesia. Ketsupin kohdalla olit oikeessa, annetaan se.

Marinaditointi

Pihvi pitää mehevöittää ja marinoida, sooshi mitä pohjalle pistettiin on juustodippiä, ei majoneesia mitä valitettavan usein näkee pilaamassa muutoin oivia hampurilaisia. Juustodippi for the win saatana. 

Tässä lisää kuvia:

Buns

Paahtuu

Valmisteluvaiheessa

Salaatit lisättynä

Provolonea ja Cheddaria, ainoa oikea juustokombo

Sipulit ja pekonit messiin

Laitetaan suolakurkkuja vielä

Kansi päälle ja valmis

Tarjoillaan porsaankyljyksen kanssa

No siinähän se sitten oli. Uutta on opittu, vanhoja muisteltu. 

Saatanan säälittävien ja elähtäneiden ranskalaisten sijaan tämän hampurilaisen kyytipoikana oli Mikon paahtama riekale sian selkää tai kylkeä sekä aimoannos urheiluhenkeä mitä koko päivän kestänyt hampurilaisteema vaati jo lähtökohtaisesti. Mitä tästä opittiin? 

-Tee kaikki itse

-Ei riitä edellinen, kasvata vilja ja jauha itse myllyssä jauhoksi ennen sämpylän leipomista sillä välin kun vaimo teurastaa sitä pihvilehmää

-Hiiligrilli, ei sähkö-

-Karkkia on hyvä varata seuraavaa päivää ajatellen

-Hyvin marinoitu, ei paistettu sipuli olisi parempi

-Vege-versio on hyvä tehdä koska joukossa on kasvissyöjä

Seuraava DIY-hommeli tulee olemaan rutkasti hooseempi kuin tämä, mutta syödään sillä välin muita hampurilaisia!