lauantai 28. helmikuuta 2015

Tyhjänpäiväisiä hampurilaisia

Jokaisen hampurilaisbloggaajan elämässä tulee vastaan hetkiä, kun se hampurilainen nyt on vaan niin yksinkertasen perseestä että vielä viikkoja, kuukausia, vuosiakin syömisen jälkeen miettii että miks vitussa. Miksi tein sen?

Yleisin vastaus varmaan on nälkä, joskus yhteisön paine, joskus mitään näennäistä syytä ei välttämättä ole. Tehty mikä tehty.

Pääasiallisesti sillä ei oo ees mitään väliä miksi se on syöty. Vaan kyse on siitä että hampurilainen on paska. Ja paska hampurilainen jos joku harmittaa.
Tässä on arkistojen kätköistä kokoelma paskoja hampurilaisia.

Dixie`s:

Kasa ruokaa

Hyvä lautanen sotkettu ihan turhaan
No mikä siitä nyt niin huonon teki? Näyttää darrasen ihmisen unelmakasalta juustoa, pekonia ja lihaa. Lisäksi löytyy jokaisen krapulaisen kaipaama tuoretta salaattia, minkä nyt voi vaan sivuuttaa ja syödä sen olennaisen.

Tuo hampurilainen ei maistunut miltään. Sanonta "maistuu pahvilta" ei pitäis paikkaansa ton hampurilaisen kohdalla - pahvillakin on nimittäin ominainen, tarttuva makunsa. 

Mainittakoon silti että Dixie`s on ihan hauska rantakuppila jos sinne menee vaa bisselle ja hengailemaan.

Random-kebabila jossain Sliemassa:

Joo o vittu
Käytii yks perjantai vanhoilla kotikulmillamme Simon`s Pubissa (paras pub Maltalla) ja sitte kotimatkalla jossain kebab-kioskilla koska oli nälkä. 

Hampurilainen oli just sitä miltä se näyttää. Kuiva paska minkä nyt kännissä syö, jos syö. Toisin kuin Dixie`sin hampurilainen, tämä sisälsi makua. Tuo maistui siltä, miltä keskiverto kebabila haisee. 

Mäkkäri:

Piip Piip
No joo. Välillä sitä lipsahtaa. Käveltii kerran pihviravintolaan St. Julians`siin (Buffalo Bill`s Steak House - tuleeko muille nimestä ensimmäisenä mieleen Uhrilampaat?) 

Matkalla yllätti hiuko, joten... Haettii euron juustot. Ihan paskaa, mutta senhän teistä jo kaikki tietääkin vaikkei yksityiskohtiin mentäisikään. 

Leikkihampurilainen:

Mitä vittua nyt taas 
Mitä paskaa on: "älä leiki ruoalla" ja "älä syö muovia" ja sitte oikeankin ruoan kohdalla usein kuultava "miten vitussa sä voit syödä tota paskaa?!" 

Kun kuitenkin tehdään hampurilais-leluja. Kaikki saatana tässä koko paketissa sanoo: leiki ruoalla, syö muovia -  vihdoin ja viimein joku tulee ja antaa käteen ehdan hampurilaisen ja sitte alkaa se jeesustelu: MIKS SÄ SYÖT TOTA PASKAA. 

Minun lapseni tosin eivät muita leluja tule tuon lisäksi saamaan, paitsi ehkä pokasahan ja Leathermanin jos ovat kiltisti.

Vastaus kuuluu: hampurilaiset on nerokas ja herkullinen ruoka, välillä tulee ohilyöntejä mutta kyllä se on sen vaivan ja tuskan arvoista sitten lopulta. 

Ubistrot

U uu uu
Jokunen viikko sitte käytiin Ubistrot-nimisessä ruokaravintolassa syömässä kavereitten kanssa. Laura - joka esiintyy myös hampurilaisblogin jaksoissa Hampurilaiset, joita en syönyt ja Perjantai!- on ollut vankkumattomasti sitä mieltä, että Ubistrot tarjoaa parhaan hampurilaisen Maltalla.

Eikä se kyllä kaukana oo!

Itse asiassa ko. hampurilainen otti piikkipaikan hetkeksi aikaa omallakin listalla. 

Ei Se Kaunein hampurilainen
Rumaha se oli mutta maukas. Ohessa tarjoiltiin sivusalaattia ja varmaan jotain säälittäviä perunoita mutta sivuutetaan nyt ne. Pihvin maku ja koostumus oli aikalailla täyden kympin arvoinen - jos nyt jotain moitittavaa haluaa löytää niin ihan aavistuksen verran kiinteämmän siitä olisi voinut tehdä.

Sämpylät oli paahdettu sopivasti niin, että ihan ohuin pintakerros oli rapea mutta sisus sopivan pehmeä. Täytteeksi laitettu juusto ja sipuli piti kivasti pakettia kasassa, sipulit olisi voineet olla aavistuksen verran enemmän kastikemuodossa että hampurilainen olisi saanut lisää kosteutta. 

Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska kaiken kaikkiaan kyseinen purilainen oli todella hyvä. Varmasti tulee käytä vielä uudestaan, listalla oli muutakin eri versio joten kai ne vois vaikka kaikki testata. Tollasissa vähän korkeamman tason ravintoloissa piilee hampurilaissa aina vaara, että sitä koitetaan hinata jollain ihmeen kommervenkeillä enemmän fine diningin suuntaan ja katoa rehti hampurisideologia. 
Ei se saatana millään lehtikullalla koristelemalla ja tryffelihilloa pihville sivelemällä muutu siitä mihinkään. Gourmet Burger -termiä kuulee toisinaan käytettävän, mutta loppujen lopuks ei tässä oo kyse mistään muusta ku sämpylästä minkä välissä on pihvi ja joitan oheiskrääsää.
Ubistrot sen sijaan kaarsi onneksi etäälle moisista sudenkuopista ja onnistui tarjoilemaan yksinkertaisen hyvän hampurilaisen mistä ei varsinaisesti puuttunut mitään saati ollut mitään liikaa. En just tähän hätään muista paljo se makso, 12-14 euroa varmaan, hintaansa nähden todellakin sen arvoinen. 

Valmis.


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Time Square re-visited

Joo voi vittu ois pitäny lukee ensin hampurilaiblogista ja miettiä sitte. Mentii yks päivä after work-bisselle viime viikolla Time Squareen Sliemassa. Tuuli ihan saatanasti sinä päivänä ja vettä sato - päätettiin syödä siellä hieman koska ei kiinnostanu yhtää lähtee ulos oottamaa bussia saati kävelemään himaan.

En muistanu minkälaisia hampurilaisia sieltä saa mutta äkkiäkös se muistu mieleen. Kalliita ja paskoja. Hintaa oli noin 7e ja kyllähä sillä hengissä pysyy mutta aika kuiva ja paska hampurilainen silti. Edelliskerralla se oli kyllä silti rutkasti parempi kokonaisuus kun tää - johtunee pekonista.


Paprikaa
Jos nyt jotain positiivista on löydettävä niin paprika hampurilaisen täytteenä oli jotain ihan raikasta ja uutta. Sen piti olla chiliä mutta Malta... Jalopenoja ja tuoretta chiliä. Joo o. Paprikaa se oli - jalopenoja löyty kaks siivua ja jollain helvetin ilveellä nuo ihmiset on saanu niistäki kaiken tulisuuden imettyä pois. 
Pihvi oli vähän kuivakka tällä kertaa - selkeesti liian paksu noin hienoks jauhetusta jauhelihasta tehdyksi. Ei myöskään mitään soosia kosteuttamassa kokonaisuutta. 

Mietin tota ylihintasta paskaa syödessä että perinteisen ketsuppi/majoneesi-satsauksen sijaan on olemassa paljon nerokkaampia tapoja lisätä sooshia hampurilaiseen. 
Tuonkin hampurilaisen olisi voinut pelastaa vaikka pikkelöimällä ne paprikat/chilit tai pyöräyttämällä niistä jonkin, ehkä tomaattipohjaisen kastikkeen. 
Vituttaa tollaset paskat tai keskinkertaset hampurilaiset sikäli lähinnä kun ite osais tehä homman niin helvetin paljon paremmin muuttamalla paria pientä asiaa. 
Lisäsin ite majoneesia ja ketsuppia tuonne väliin nii tuli vähän siedettävämpi. Laitoin poikkeuksellisesti myös sinappia - vaikka oonkin ite sitä mieltä että sinappi kuuluu vaan makkaraan ja hernekeittoon - ja se toi aika hauskan grillikioskimaisen kosketuksen.
Ei tarvi kyllä enää ikinä syödä hampurilaista Time Squaressa. 



Hampurilaiset, joita en syönyt.

Uskollinen lukijakunta aina toisinaan lähettää kuvia omista hampurilaisistaan. On myös käynyt niin, että tovereiden kanssa ravintolassa käydessä joku muu on syönyt hampurilaisen sillä välin kun itse en.

Tässä siis pieni katsaus ympärilläni olleisiin hampurilaisiin.


Hyvä.

Myös Lauralle maistuu purilainen

Tässä se ny on

Siinä se ny on

Muutama purilainen samassa kuvassa

Sellasia
Kyseiset hampurilaiset nautittiin eräässä nimeltä mainitsemattomassa ravintolassa jotain kuukausia sitten. Ite söin samaan aikaan jotain mautonta paskaa - olis vaan pitäny ottaa se hampurilainen.

Ilmeisesti ne oli ihan hyviä taas, kyseisessä kioskissa on myös allekirjoittanut syönyt yhden Maltan parhaista hampurilaisista. 


Seuraavana vuorossa on uskomaton, Saaran veljen Paulin tekemä tuotos. Muistutti aika paljon The Treesin hampurilaista, jota en muuten myöskään syönyt itse. Tai no okei söin mä osan.

Röökiaski toimii mitta-asteikkona

Aikamoinen
Kuuleman mukaan pihviin meni 700 grammaa jauhelihaa ja kolme tomaattia. Kaiken muun lisäksi, mitä siinä sitte ikinä olikaan. Sämpylää on toki vaikea löytyy supermassiviiselle hampurilaiselle joten Pauli osti tavan kauraleivän ja halkaisi sen. 
Ei saatana. 

Hola Amigos!

Käytii sata vuotta sitten Amigos -nimisessä ravintolassa hampurilaisella. Saara tais syödä jotain muuta tosin. Asuttii aiemmin aika lähellä kyseenomaista mestaa ja käytii syömässä siellä tosi hyvää pitszaa joskus nii kai sen perusteella ajeteltiin että hampurilaisetki voi olla iha ok.

Ei ollut väärä olettamus ollenkaan, perin pätevä purilainen oikeestaan. Tuo pulju koittaa olla jonkinlainen Tex Mex-paikka ilmeisesti missä se kyllä epäonnistuu surkeesti, mutta siitä huolimatta ruoka on paikotellen ihan hyvää.





En jaksanu laittaa kuvatekstejä koska en keksiny mitää hauskaa. Suolakurkut oli jätetty pois hampurilaisen sisältä ja lisätty sivuun salaatin virkaa toimittamaan. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, joskaan itseäni samaiset kurkut eivät juuri olisi haitanneet hampurilaisen täytteenäkään.
Ihan tasapainoinen esitys jalopenoineen päivineen - salaatti hampurilaisen pohjalla alimman sämpylän ja pihvin välissä ei ehkä ole esteettisin asia maailmassa mutta aika vitun käytännöllinen se on.
Pihvi Amigosin hampurilaisessa oli vahvaa ylempää keskikastia. Ei se ihan paras mutta ei missään nimessä paskinkaan mahdollinen, vähän kuumemmalla lämmöllä pintaan olisi saanut kaivattua luonnetta pitäen sisuksen silti mehevänä.

Vähän tuoreempi kokemus Amigosin purilaisesti on parin viikon takaa. Aamulla kuulin kauneimmat kolme sanaa darraiselta Saaralta joka vielä loju sängyssä. "Tekee mieli hampurilaista." <3 Mitäpä ei mies tekisi hampurilaisen eteen. Tai siis että sen eteen että vaimo saa hampurilaisensa.
Tilasin Amigosista nohevana miehenä pari kappaletta ja pitszan vielä jälkiruoaksi mutta siitä ei oo juuri kuvia tai vaikka ois nii en laittais tänne. Tää on vieläki hampurilaisblogi saatana eikä mikää pitszakebabblogi.

Tässä kuvasarja noista tuotoksista:











Koska kanahampurilaisia ei tässä blogissa juuri ole esiintynyt, nyt on aika. Ihan paska kanahampurilainen: leivitetty, varmaan jostain pakasteesta valmistettu pihvi ja kokonaisuudessaan tosi kuiva ilmestys koko vitun hampurilainen. Ei missään nimessä hintansa, noin 7 euroa, arvoinen. Toinen hampurilainen sen sijaan oli ihan muhea ja maukas mutta silti parempi paikan päällä syötynä. Jotenkin Amigos menettää sen viimeisenkin hohtonsa takeway-ruokana. On sitä ny paskempiaki hampurilaisia nähty mutta aika keskinkertanen kokemus.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Firman piikkiin

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa sitä ettei tarvi mennä mihinkään tai tehdä mitään. Voi vaan perseillä ja kirjotella blogia!

Mulla vaihtu duunit taannoin ja uuden työpaikan etuna on viikoittainen lounas koko firman voimin jossain ennalta päätetyssä ravintolassa. Menneellä viikolla paikaksi valikoitui ilmeisesti jonkinlaisen klassikon virkaa työtovereideni keskuudessa toimittava Cardini.

Hampurilaisiahan sieltä saa totta kai, menu sanoo Gourmet Burgers, mikä omaan korvaan kuulostaa vähän paskalta koska jos joku asia on gourmet, ei sitä tarvi erikseen ilmoittaa vaan kyllä sen sitten syödessä huomaa.

Tässä tapauksessa gourmet-lupaus piti kyllä paikkansa täysin - kyseessä on ehkä paras hampurilainen mitä on Maltalla tullut vastaan! Lyhyehköstä hampurilaisten listasta tilaukseen meni Spicy Lamb Juicy Burger-niminen kokonaisuus. Kyseinen purilainen pitää sisällään kolmisen sataa grammaa lampaan jauhelihasta tehtyä pihviä, tuoretta chiliä, munakoiso-sipuli raitaa ja loppusilauksena fetaa. Kyljessä tarjoiltiin ranskalaisia ja coleslawta. Maltalaisethan ei tunnetusti osaa juurikaan käyttää chiliä, eikä oo ihan yks tai kertaa kun on pettymys iskenyt kun ruoka ei pyynnöistä huolimatta sisällä järkevää chiliä tai sitte sitä on niin vitun vähän että itkettää. Tästä faktasta tietoisena pyysin hampurilaisen ekstrachilillä ja posiitivinen kokemus Cardinista sai vähän lisäpontta kun a) chiliä oli riittävästi ja b) se oli ihan hyvää, hedelmäistä chiliä. Tollanen lampaan liha on kyllä hampurilaiskäytössä ihan ykköskamaa, ainakin kun homman tekee oikein. Kuvat on nyt tällä kertaa ihan paskoja koska mulla on puhelin rikki ja varapuhelimen kamera on aivan vitun säälittävä räpellys.

Herkullista

Lähikuva
Täysiä pisteitä ei silti pysty antamaan, koska tässä blogissa ei oo mitään pisteytysjärjestelmää, ja koska pieniä puutteita tai enemmänkin ehkä muutoksen kohteita oli. Hampurilainen oli selkeästi kasattu paahtamalla sämpylät ensin ja iskemällä sen jälkeen vasta täytteet sisään - fetan olisi voinut laittaa pihvin päälle jo sitä paistaessa niin se olisi vähän sulanut. Nyt oli vähän sellanen fiilis että kaikki hampurilaisen osat oli ikään kuin erillään toisistaan. Vaikka jokainen erillinen osa ihan mallikas olikin, jonkilaista yhteneväisyyttä tässä ehkä kaipasi. Joka tapauksessa oivallisen hyvä hampurilainen eikä varmasti viimeinen mitä kyseisessä ravintolassa tulee syötyä.