TexMex - uusi yritys

Yks perjantai käveltii himaan päin töistä. Sitä ennen käytii töidenjälkeisoluella eli niin sanotulla after workilla sekä kaupassa ostamassa kookoskermaa ja minimaisseja - kuin mikä tahansa perjantai siis.

Törmättiin matkalla muutamaan kaveriin ex-lähikuppilamme Black Goldin terassilla. Black Goldista tulee muuten usein mieleen tämä todella muikea biisi.

Kuten usein, yksi asia johtaa toiseen -  tällä kertaa ilta sai hampurilaisvivahteen.
Muutenkin oli vähän hankaluuksia päättää että mitäpä tuota söisi, vastaus löytyi onneksi läheltä!
Sattuu nimittäin olemaan niin, että BG:n vierustalla on TexMex missä käytiinkin jo hampurilaisretkellä aiemmin.

Tällä kertaa tosin allekirjoittanut oli ainoa joka söi hampurilaisen - muut söi muuta. Yks Anskuki joka oli mukana söi keittoa - kuka vittu syö ravintolassa keittoa? Irtopisteet rohkeasta valinnasta!

Ei sillä ettäkö tältä saarelta loppuis ravintolat kesken vielä, mutta tuntuu vähä olevan tällänen uudelleenarviointikierros menossa.
Vaan mitäpä tuosta, tässä katsaus viimeisimpään TexMexin hampurilaiseen:

Tässäkö se ny sitte oli?

Edellinen TexMexin hampurilainenhan oli positiivinen yllätys, tämä ei niinkään. Pihvin koostumus oli ihan ok, tai oikeastaan sellasta ylempää keskikastia. Pysy kiitettävän hyvin kasassa, olematta kuitenkaan kuiva tai liian tiivis. 

Toivomisen varaa silti jäi: vähän paksumpi pihvi olisi ehkä mahdollistanut sellaselle medium-asteelle paistamisen. 

Juustoa, hennosti salaattia, chilikastikeräpellys ja sipulirenkaita sisällä. 

Paneroidut sipulirenkaat ei mun mielestä oo oikeestaan ruokaa ollenkaan, ja vielä vähemmän ne on hampurilaisen täytteitä. Viileä välimeren ilmasto voi talvisaikaan jäähdyttää juuston nopeasti, mutta luulenpa tässä tapauksessa kyseen olleen silkasta hutiloinnista.

Juusto olisi myös mielestäni voinut olla jotain sellasta, mikä myös maistuis joltain eikä vaan venyis. Talous-edam - laatutietoisen ravintolan valinta.  

Siinä missä edellinen TexMexin hampurilainen oli kovinkin balanssissa ainesosiensa kesken, tämä ei ollut. Myös tuo coleslaw mitä ohessa tarjoiltiin oli mautonta paskaa. 

Viime kerralla luonnetta toi mustikka-chipotle-kastike - minkä varmasti kuka tahansa hampurilaisharrastaja Suomessa toki tekisi paremmin - ja klassisen hapan-makea-yhdistelmän liittäminen hampurilaiseen. 

Nyt tässä ei oikein ollu mitään ideaa, tuo vaan oli tollanen mötkö. 

Totuttuun tapaan pyysin lisächiliä - sain sen tällä(kin) kertaa kastikkeen muodossa. Ihan ok dippiä ja silleen, mutta aika kaukana tulisesta. 

Muutenkin vituttaa jos pyytää tuoretta tai kuivattua chiliä ja vastaus on "ei oo" - jostainhan se nyt perkele tiensä sinne soossiinkin löytää. Paitsi joo, tietysti sitä ei oo tehty itse. 

Chilikastike lurkkii purkin takana

TexMex nähtävästi mainostaa omia hampurilaisiaan sillä, että pihvit on tehty jostain Kobe -lehmän sukulaisnaudasta. Mitä vittua? Kobe on kobe, muut on muita. 

Slogan kuuluu - suora lainaus menusta - "KING SIZE WAGYU BURGERS. WE DARE YOU TO FIND BETTER!" 

Joopa joo vittu. Haaste vastaanotettu ja parempi löydetty jo sata vuotta sitten. Harmi ettei tästä ilmeisesti saa mitään palkintoa. 

Jos nyt tilanne on oikeesti se, että tuolta keittiöstä jotain priimalihaa löytyy, se ei kyllä mitenkään ilmene näistä hampurilaisista.

Tekis mieli mennä ite näyttämään. 

Jepjep vittu meh

Seura paikkaa usein ruoan puutteet, kuin myös tässä tapauksessa. Hauskaa oli, seuraavalla kerralla joku eri hampurilainen eri mestassa.

PS. tykitellään.