SUPERMASSIVE

Ihan tossa meiän naapurissa (toistaseks ennen ku muutetaan) on tollanen jonku saksalaisen pyörittämä The Trees-niminen ravintola. Hämmentävä paikka. Ulkopuolelta mesta näyttää ihan joltain tiki-baarilta, sisustus on tehty keskiaikaisen ravintolan hengessä, kiviseinillä on miekkoja ja kilpiä ja musiikiksi on valikoitunut tällä kertaa Bob Marley. Mitä vittua?
Sen lisäksi sieltä saa, ainakin ravintolan oman ilmoituksen mukaan, Maltan isoimmat hampurilaiset. Osa ruokalistan burgereista on sellaisia, että ei tarvi maksaa jos koko annoksen imee kitusiinsa tunnissa. Vaikea nähdä että kukaan pystyisi siihen oikeesti.
Käytiin samassa mestassa joskus kuukausia sitten ja Saara ei ollut kovin vakuuttunut tarjonnasta, tosin ei syöty burgereita sillon. Tällä kertaa pöytään päätyi yksi burgeri ja teratonni schnitzeliä mikä oli mun mielestä kyllä ihan hyvää.
Mutta kattokaa nyt tätä vittu oikeesti:

Mitvit

On se aika iso

Siis oikeesti. Siinä missä kiloon Heinzin ketsuppia menee kolme kiloa tomaatteja, tähän yhteen burgeriin on varmasti ahdettu noin kolme kokonaista lehmää. Eikä toi ees ollu niitä "syö tunnissa, saat ilmaiseksi"-mallin burgereita vaan kyseiselle mestalle ihan standardikamaa.

Hampurilaiseen oli salaattien ja tomaattien ja muiden perusaineiden lisäksi laitettu juusto ja sipulirenkaita, joista mä söin valtaosan kun Saara ei oikein dikkaillu. 

Mitä itse lopputulokseen tulee, pihvi oli järjettömästä koosta huolimatta perin hyvä, paikoin ehkä vähän kuiva mutta ei kai tuollaista lihamureketta oo niin helppo paistaa ettei kokonaisuus jostain kohtaa kärsisi. Sämpylä oli ehkä vähän turhan kiinteä, kevyempi ja kuohkeampi rakenne olisi tuonut varmasti paremmin esiin itse sisällön ominaisuudet. Soosheissa oli jotain vähän kitkerää, mikä ei omia makuhermoja suoraan kutkuttanut mutta toi vähän luonnetta annokseen silti. 

Kokonaisuutena ehkä kuitenkin hieman tasapainoton esitys, valtava koko on omiaan mainokseksi toki mutta hampurilainen hampurilaisena tipahtaa kyllä keskikastiin silti. 

Paremmalla sämpylällä ja vähän hallitummalla makuharmonialla tässä olisi ainesta kyllä ihan a-luokan burgeriksi. 

SYÖ

Fortizza revisited

Kuten aiemmin mainittu tässä blogissa, Fortizzassa oli hyvä burgeri joten mentiin muutaman kuukauden tauon jälkeen sinne uudestaan.
Pettymysten pettymys.

Tässä Fortizzan chiliburger:

Tässä burger, missä chili? 

Maltalaiset nyt kaiken kaikkiaan ainakin oman kokemuksen perusteella on aivan täysin kyvyttömiä käyttämään chiliä ruoanlaitossaan, joten tapana on mitä tahansa ruokaa tilatessa (jos siinä pitäis olla chiliä) pyytää lisächiliä kylkeen. Useimmiten saa onneks sellasta kuivattua, ihan ok-tulista ja maultaankin kelpo chiliä, kuten vaikkapa lentokentän pizzeriassa mutta tää. 

Lisächili kipossa ei onnistunut mutta tarjoilija kertoi välittävänsä tiedon keittiöön ja että chiliä, ilmeisesti sooshin muodossa, tulee ekstramäärä sitten kyllä joo vittu varmaan joo. 

MITÄÄN ees etäisesti chiliin viittaavaa ei löytynyt koko purilaisesta, missä ei nyt muutenkaan ollut mitään varsinaista luonnetta. Ihan ookoo apetta jollekkin viisvuotiaalle juustohampurilaisten ystävälle mutta jos chiliä luvataan niin kyllä sitä pitäis myös olla. Ekstrachilistä kuitenkin muistettiin laskuttaa 1,5 euroa. Jösses mitä paskaa. 

Hampurilainen sinänsä oli ihan ok, tylsä perus juustoversio, lisukesalaatti näyttää aika tylsältä kuvassa mutta oli ihan ok tuoreudessaan ja raikkaudessaan. Harmittaa vaan että listalta valikoitunut hampurilainen ei ollut yhtään se mitä piti. 

Saa nähdä tuleeko kolmatta kertaa Fortizzassa, mutta varmaan joskus joo. Jos kolmas kerta on perseestä nii sitte ei kyllä enää ikinä ihan vaan periaatteesta. 

Tässä loppuun vielä toinen kuva anti-chili-hampurilaisesta. 

Unohdettu pikaruoka

Hei!
Käytiin jonkin aikaa, ehkä sata vuotta sitten, pikaruokamestassa nimeltään New Yorks Best. Aika tylsä nimi paikalle, mutta pikaruokamaisesta luonteestaan huolimatta aika vitun hyviä hampurilaisia!

Siinä se nyt on

MMM

Joo o, no just tollasta paperiin käärästyä paskaa mitä ne nyt joka paikassa tyrkyttää. Mutta! New Yorks Bestissä satsataan laatuun nopeuden sijaan, purilaisia sai oikeesti oottaa varmaan 15 minuuttia. Todella hienon rakenteen omaavassa hampurilaisessa ei ollut mitään liikaa, eikä mitään liian vähän, oivallinen tasapaino salaatin ja sipulin tuoman raikkauden ja rapeuden sekä juuston ja pekonin välillä. Vaikka tarjoilutapa ja burgerin ulkonäkö viestii vahvasti pikaruokaa, maku ja laatu oli aika päinvastaista. Ulkonäkö pettää perkele. 

Tästä mestasta varmaan kuullaan vielä tässäkin blogissa, koska tuolta saa habaneropyreellä valellun chiliburgerin mikä on pakko käydä testaamassa vielä.