Perjantai!

Hoi!

Viime viikon perjantai oli aikamoinen hampurilaispäivä! Hillityn tyylikkäästi, totta kai.
Kävin kattomassa mikä on meininki tossa juuri avatussa New Yorks Best-hampurilaisravintolassa, tässä tunnelmia.

DJ soitti jynkkyteknoa

Tyyppejä

Jono

Noutotiski

Jengi alko haihtumaan

Myös virkavaltaa kiinnosti, En tosin tiedä mikä tarkalleen.

KÄSI YLÖS KAIKKI JOTKA HALUU HAMPURILAISEEEEEN

Joo okei. Meluisaa ja rumaa eli just niinku hampurilaispaikan pitää olla. Ensikerralla kokeiluun päätyi Juicy Lucy-niminen hampurilainen. 

Ruma

Kyseisen hampurilaisen pointti on se, että pihvin sisällä on eräänlainen juustosydän. Ihan hyvä idea. Sen voi kusta tosi tehokkaasti pistämällä jotain mitäänsanomatonta edamia tai vastaavaa sinne pihvin sisään jonku oikeen juuston sijaan, kuten tässä tapauksessa on tehty. Pointsit edelleen NY Bestille siitä että pihvit on tehty laadukkaasta lihasta minkä voi jättää vähän punaseks keskeltä (Suomessa seki on kai nykyää kielletty? Voiko siellä syödä tartaria missään?). Salaattia  ja muita kasvislisukkeita oli myös vähän laiskanpuoleisesti, saattaa mennä avajaishumun piikkiin mutta kaiken kaikkiaan tämä hampurilainen edusti niin vahvaa keskinkertaisuutta että melkein ei ois tehny mieli enää mennä uudestaan. Se on kyllä annettava, että nimensä mukaisesti aika mehukas hampurilainen se oli (ja majoneesisooshiasia mikä oli kyydittämässä tuota mötköä oli oikeesti tosi hyvää). Tässä meikän jalat syömisen tuoksinassa. En toilaillut ite vaa toi puski läpi käärepaperista, tiedä sitte mitä napalmia sisälsi. 

Sooshit

Koska oli vapaapäivä, oltiin suunniteltu toverini Yeron kanssa hampurilaisretkeä. Ollaan suunniteltu sitä muute aikalailla siitä asti kun tätä blogia on kirjotettu. Malliesimerkki siitä että kun tarpeeks suunnittelee, kaikki menee päin helvettiä. Alunperin piti mennä vaan viattomasti lounashampurilaiselle jonnekki perseeseen missä kukaan epä-maltalainen ei oo koskaa käyny mutta äkkiä siitä saatii koko joukkue kasaan ja isolla taksilla isolle kylälle. 

Jouduttii venaa taksia nii kauan Saaran kanssa että haettii odotusajalla juustohampurilainen NY Bestistä.

Aika ruma hampurilainen

No ei se ollu ehkä paras idea mutta iha ok juustohampurilaine silti. 

Itse pelipaikoilla näytti tältä: 

Mitähän tuota ottais?

Voi vitun Jarmo

Jäykkänä

Noniin, purilainen

Joonaksella oli paistettuja perunia

Muushia ja sooshia

AK ei syönyt hampurilaista

Tässä se nyt on

Teemu ei kiirehtinyt, Varmo taas sohi haarukkansa salamana kohti ääntä

Hyvä meinkinki!

Siinähän kävi sitten niin että kun Yeron vuoro tuli tilata, tarjoilija ilmoitti että hampurilaiset on loppu. En tiiä mikä osa niistä oli loppu, vai ehkä kaikki, mutta loppu oli. Hampurilaisretki sai siis ikävän sivujuonteen ihan loppumetreillä. Vaan enpä olisi Yokon eli Yeron puolesta niin harmissani, koska hampurilainen oli aika paska. Niin alleviivatun keskinkertainen kun tollanen ravintolahampurilainen voi olla. Pekoni oli maltalaisittain aika jees kyllä, koska yleensä se on perseestä, mutta muuten hampurilainen oli aikalailla kuin viittomakieliset uutiset - mitäänsanomaton. Läpipaistettu tylsä pihvi mikä selkeesti oli jostain ihan tavisjämäjauhelihasta, lisukkeet itse purilaisessa oli vähän lässähtänyttä salaattia, juustoa mikä ei maistunu miltään ja se mainittu pekoni. Ei pihviravintolaan tietysti pidäkään mennä hampurilaista syömään, mutta toisaalta: Jos se liha on niin erinomaista (mitä se oli maistiaisista päätellen), miksi ei voisi tehdä hyvää pihviä jostain itse jauhetusta kulmapalasta ja koota sen ympärille järkevää hampurilaista? Irtopisteet Meetille tulee kyllä lisukevalikoimasta mihin ei edes yritetty väkisin työntää mitään elähtäneitä ranskalaisia, vaan kylkeen sai esimerkiksi perunamuussia, minkä itse valitsin, ja paistettuja perunoita mitkä muistutti tosi paljon niitä espanjalaisia ryppyperunoita minkä oikeeta nimee en just muista enkä todellakaan jaksa googlettaa. Ne oli myös hyviä, maistoin Lauralta yhen. Oheen sai myös punaviinikastiketta, kastikevaihtoehtoja oli tosin useampi mutta ei niistä sen enempää. 

Hauskaa oli, hampurilainen oli ehkä kouluarvosanoilla 7- mutta seura selkeesti 10+.