DIY-päivä numero 2.

Uuu uu uu aloitetaan kuvalla!

Edellinen tee-se-itse-päivä vietettiin tovereiden parvekkeella grillaillen tuossa naapurissa, tällä kertaa himassa ja ilman grilliä. Seuraava DIY-päivä vietetää himassa ja grillataa niin perkeleesti.
Mutta siihen nyt on vielä aikaa ku ei oo vielä grilliäkää. Tällästä tuli tällä kierroksella.

Tarvikkeina puolisen kiloa jauhettua lihaa, lisukkeita ja rakkautta. Tuli tuosta edellispostauksen Meet-ravintolaretkestä mieleen että perunamuussi ja punaviinikastike on iha hyvä lisuke hampurilaisella joten semmosta sitte. Persiljalla ja rosmariinilla ja salaisilla ainesosilla höystetty perunamuussi on meinaa melkein paras asia mitä perunasta saa aikaiseksi.

Sipulia

Sooshi ja muushi

Muussi on aika ruma ruoka

Sipulit ja hommelit

Käydäänpä ensin läpi periaatteet lisukkeissa: Hampurilaisessa on hyvä olla juustoa koska juusto on vitun hyvää. Muuten lisukkeiden pitää tasapainottaa makua niin että joukossa on happamuutta ja raikkautta ja sopivasti kosteutta, mutta ei liikaa mitään. Paistettu sipuli on hyvä vaihtoehto jos sopivan makeaa punasipulia ei ole saatavilla, kuten nyt ei ollut, suolakurkku tuo happamuutta mukavasti, jos ei ole suolakurkun ystävä, voi sen korvata esimerkiksi vähän etikkaisemmalla majoneesilla tai jollain muulla varmaan myös. Tomaatti ei ole kaikkien suosikkilisuke hampurilaisessa, olen kuullut että osa ei pidä siitä miten tomaatti käyttäytyy lämmitessään ja osa on vaan tyhmiä jotka ei tykkää tomaatista. Sitte on jotain allergioita tms. Juusto oli aika bulkkikamaa tällä kierroksella, sulatejuustomallin cheddarin sijaan mahdollisuuksien salliessa käyttäisin mieluummin provolonea tai jotain oikeeta cheddaria tai kumpaakin mutta oli toi ihan ok silti. 

Punaviinikastikkeen selättäminen ei oo kauheen helppoa, tai ainakaan ei oo ollu mulle koskaan. Nykyään oon ihan vitun supersankari mitä kyseiseen kastikkeeseen tulee mutta aika monta kertaa se vaati että onnistuin masteroimaan kyseisen taiteenlajin. Vaatii aikaa ja viiniä - kahdelle hengelle soveltuvaan määrään kastiketta tarvii ainaki litran viiniä ja mielellään toisen litran motivoimaan keittelyn oheen. Sen lisäks sata vuotta aikaa, koska kuten kaikissa kastikkeissa, erityisesti punaviinimallissa - mitä kauemmin hauduttaa sen parempi tulee.

Pihvien suhteen on myös pari eri lähestymistapaa - tällä kertaa oli ns. easy way out-pihvien vuoro. Vaihtoehdot on nimittäin ostaa jotain tosi laadukasta lihaa ja jauhaa/jauhattaa pihvit siitä, tehdä paksumpia, ehkä 1,5-senttisiä pihvejä jotka jättää keskeltä aavistuksen verran punertavaksi, tai tehdä ohuita nopeesti läpipaistettuja pihvejä. Olennaista kummassakin tapauksessa on olla laittamatta sinne lihan sekaan mitään saatanan säälittäviä korppujauhoja tai muuta paskaa vaan lihaa, mausteita ja ei muuta. Ehkä kananmuna sidosaineeks jos on sellanen fiilis ja etenkin jos jauheliha on pakasteesta sulatettu. Tuonne meni mustapippuria ja suolaa hivenen ja jotain. Ei kauheesti muuta silti. Chiliä vähän. Salaisia taika-ainesosia. Rakkautta. 

Joo on neki vähä rumia

Jaa niin sooseista tuliki mieleen että pitäähän hampurilaisessa olla vähän majoneesia tai jotakin vastaavaa. Mun mielestä kaupasta on helvetin vaikeeta löytää kelvollista, joten tähänkin projektiin kasattiin ite pieni määrä chipotle-henkistä erikoiskastiketta. Se tehdään tälleen: Ehkä desin verran majoneesia, chipotle-bbqsoosia (joku hickory-homma varmasti toimis myös), ripaus kuivattua chiliä, teelusikallinen sitruuna/lime-mehua, ruohosipulia ja mustapippuria. 

Sitte ku hommat alkaa olemaa sopivalla tolalla, pitää vaan kasata systeemit lautaselle. 

Sämpylät kannattaa paahtaa uunin jälkilämmöllä

Majoneesit

Muussi on tarjoiltu

Salaattia reunalle

Täytteet

Voilá! Siinä se sitte oli. Jäi tästä taas opittavaa seuraavalle kerralle vaan ei siitä enempää tällä erää. Ihan hyvin onnistunut ekskursio hampurilaisten jännittävään maailmaan oman kodin mukavuudessa.