Hamburger! Nicht aus Hamburg

Saksassa tuli syötyä kaksi kappaletta hampurilaisia, ensimmäinen olosuhteiden pakosta Münchenin lentokentällä ja toinen läpällä Frankfurtissa, tai siis siinä kentällä eli noin 1000 kilsaa Frankfurtista.

Eka oli ihan paska minkä nyt arvas jo siitä että tilaushetkestä ruoansaapumiseen kesti noin 30 sekuntia.

Tjoo.. eines 

Saapuessaan purilainen oli vähän kylmä, jopa einesmäisyydestään huolimatta vähän hutiloiden kasattu ja kaiken kaikkiaan vaan ihan perseestä, pitänee olla samaa mieltä Seppo Rädyn kanssa. Mitään sanomattomin kyisin räpellys mitä oon hampurilaisten muutoin laajamittaisella ja yleensä perin tyydyttävällä rintamalla kohdannut, koskaan. Kuka tahansa kolmen markan kotikokki loihtii Saarioisten valmishampurilaisesta ja tiskiaineesta maittavamman eineen lyhyemmässä ajassa. 

Pakko mainita myös, vaikkei se hampurilainen olekaan, puolisoni syömä salaatti mikä oli myös laadultaan samaa tasoa. Siinä oli lauantaimakkaraa, mautonta juustoa ja suolakurkku. Ja mitään muuta siinä ei ollut. 

Sen sijaan paluulennolla Frankfurtin kautta tuli vastaan hentoinen yllätys. 

Nimittäin kentällä lähtöportin tietymillä oli sellanen pubi, missä tapettiin aikaa ennen ku piti juosta koneeseen. Ja tämä hampurilainen, huolimatta vähän pikaruokamaisesta luonteesta oli todella oivallinen. Sipuli oli aika pehmeetä, vähän viinietikkaista missä luulen sitä pyöritellyn aikansa ennen lautaselle laittoa, juustoa oli rutkasti, en tiedä mitä juustoa tarkalleen mutta luultavasti jotain emmentaalin sukuista, ei järin voimakkaan makuista mutta silti jotain makua siitä irtosi. Pihvi oli vähän pienen puoleinen, mutta lentokenttästandardeilla en sitä juuri ihmettele. Todella hyvästä paahtoasteesta ja lihan mausta ekstrapisteet. Salaattia oli mukana tuomassa vähän raikkauta mikä oli ihan kaivattua erityisesti koska kylkiäisenä tarjoiltiin sipsejä. Ketsuppi ja sipsut on muute iha hyvä kombo. 

Palataan taas myöhemmin hampurilaisiin, tänään oletettavasi luvassa jotain eeppistä mistä raportoin joskus lähivuosina!