Hampurilaisia Pariisissa!

Bonjour!

Oltiin retkellä Pariisissa kahteenki otteeseen kesäkuussa, ensin nimeltä mainitsemattoman tenniksen Grand Slamin vuoksi ja toisella kerralla juhlimassa Saaran synttäreitä sekä rakkautta ja rakkauden kaupunkia noin yleisesti. Matkan varrella oli totta kai muutama hampurilainen.

TripAdvisorin top-ravintoloita Pariisin osalta kun tarkastelee, ei voi olla huomaamatta miten moni kärkiarviot saanut kuppila on nimenomaan hampurilaislafka. Tällä kertaa kokeiluun meni b&m Burger Restaurant.

Kyseessä on melko vahvasti pikaruokala, vaikkakin ruoka tuotiin pöytään tarjoiltuna. Tuolla ois voinu ite kasata hampurilaisensa valitsemistaan aineksista, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta tilaamaan suoraan listalta.

Jonomuodostelma

Ohessa myös ranskalaisia

Vaikka itsekin olen moneen otteeseen todennut, miten tylsä lisuke ranskalaiset on hampurilaiselle (tai no, oikeestaan millekään), päätettiin silti kokeilla koska noitakin oli muistaakseni jossain kehuttu. Eikä syyttä! Oli ihan parhaasta päästä ranskalaisia mitä vastaan on tähän mennessä tullut. Mutta vitun tylsä lisukehan se on, silti. 

Voittaa Hesen.

Tässä versiossa b&m-burgeria oli avokadoa, jalopenoja, juustoa, vähän punasipulia ja salaattia sekä majoneesia. Majoneesia ei rutistettu Heinzin tuubista vaan se oli selkeesti itse mestoilla tehtyä ja helvetin hyvää - mutta ei niin hyvää että ois tarvinu ihan yhtä massiivista määrää sitä tuonne väliin survoa. 

Juomaosasto

Ruokajuomana toimi vesi sekä jonkun pariisilaispanimon vaalea ale. Ihan pätevä bishe tässä tilanteessa mutta ei noussut suursuosikkieni joukkoon. 

Hampurilainen oli kaikin puolin hyvä ja täyttävä, pihvin paistoaste oli lihan laadun huomioon ottaen aikalailla täydellinen ja avokado sekä jalopenot toimii myös hampurilaisessa aika hyvin yhdessä. Muita kasviksia joukossa olisi voinut olla ehkä vähän enemmän mutta pärjää sitä tuollakin. Majoneesin määrä oli tosiaan vähän liiallinen myös, ja kun sen ylijäämä-majon yhdistää kaikkeen siihen muuhun rasvaan ja kosteuteteen mitä tuosta burgerista irtosi, jäi tarjottimelle aikamoista muhjua.

Suosittelisin b&m Burgersia päivittämään myös käärepaperinsa johonkin hieman jykevämmän malliseen. Loppuarvosana pikaruokaluonteen huomioiden on silti kiittävä. Pitänee mennä joskus uudestaan, kunhan ne muut Pariisin parhaat hampurilaisravintelit on testattu.

Mitä jäljelle jää?

Toisella, tai oikeestaan ensimmäisellä, Pariisin reissulla käytiin myös hampurilaisella. Tarkotus oli mennä seuraamaan sen nimeltä mainitsemattoman tennisturnauksen finaalia Eiffelin juurelle ja sitä ennen iski pieni nälkä. 

Aikamme haahuiltuamme löyty erikoinen amerikkalaistuotteita myyvä pikkupuoti. Puodin yhteydessä toimi myös 4-paikkanen hampurilaisravintola johon nälkä lopulta ajoi. Omalla tavallaan ihan sympaattinen miniburgeri. 

Tässä se nyt on

Tuplana, kiitos

Läpipaistettu pihvi, pekonia, juustoa, salaattia ja ketsuppia melko mitäänsanomattoman sämpylän välissä. Eipä tuota tietysti pahaks voi sanoa mutta eipä siitä kyllä sen kummemmin oo mitään muutakaan sanottavaa.

Loppukevennyksenä mainittakoon, että Pulp Fictionin legendaarisen hampurilaiskeskustelun innoittamana oli pakko käydä mäkkärissä. Ihan vaan kokeilemassa, mitä tapahtuu kun tilaa Royale with Cheesen.  

Myyjän ilme = "eivvvsss taas"

Lopputulos: 

Ei helvetti

Kyllä se vaan perkele Quarter Pounder on. Vincent Vega, olit oikeassa. 

Maailman paras kanahampurilainen

Kuten varmasti olette huomanneet, kanahampurilaisia ei oo kauheesti esiintyny hampurilaisblogissa. Vaikka pääpaino onkin ollut lehmänlihahampurilaisissa (pekonilla höystettynä) ei muutkaan ole jääneet täysin huomiotta.

Ongelma on lähinnä ollut se, ettei suurimmalla osalla ravintoloista löydy listalta kovin kiinnostavia kana-, vege-, tai kalahampurilaisia. Ajattelin kuitenkin antaa mahdollisuuden tällä kertaa, koska ruokalaksi valikoitu taas kerran Cardini, mistä en tähän mennessä oo kovin huonoa hampurilaista - tai muutakaan ruokaa - saanut. 

Uskomaton suoritus, pakko myöntää. Cardinin lammaspurilainen oli erinomaisen hyvä, ehkä elämäni paras hampurilainen tähän mennessä nyt kun asiaa tarkastelee retrospektiivissä. Välissä ehdin jo käymään testaamassa Cardini`s Beef Burgeria myös, mistä on ikävä kyllä reportaasi vielä tekemättä. Se oli ihan mallikas perushampurilainen, pekonilla ja juustolla totta kai. Mutta tää kanahomma. Ei saatana. Saattaa olla, että autiolle saarelle ottaisin mukaan Cardinin kanahampurilaisen sitten kuitenkin. 

Tässä se nyt on

Kana oli jollain, toistaiseksi tuntemattomalla seoksella marinoitu - aion kyllä vielä selvittää millä. Cardinin nerokkaat hampurilaisniekat ovat keksineet kietoa pekonin ja juuston kanan ympärille, niin etteivät ne ole irrallisia täytteitä vaan konkreettisemmin osa kokonaisuutta.

Tadaa

Kaikkia oheishärpäkkeitä ei oltu myöskään väkisin sullottu hampurilaisen sisään, vaan salaatit ja tomaatit oli kivasti vieressä. Siitä voi sitten ihan fiiliksen mukaan poimia mukaan mitä nyt ikinä haluaa. Ainoa kasvis mitä itse hampurilaisesta löytyi, oli suolaamaton karamellisoitu sipuli, mikä kivasti pehmensi kokonaisuutta ja toi kaivattua makeutta. Pekoni oli rapeaa, vaikkakin selkeästi tehty sellaisesta Maltalle tyypillisestä kinkkumaisesta selkäpekonista. Pihvin kana vaikutti tuoreelta, huolella maustetulta minkä lisäksi se oli läpikypsäksi paistettu - kuten kuuluukin.

Lisäpisteitä tippuu lisukkeista: Tylsät ranskalaiset joo, mutta tarjoiluun kuului myös oivallinen valkosipulimajoneesi sekä perinteisemmän coleslawn sijaan tarjoiltu tomaatti-relissi. Jälkimmäinen toi happamuutta mitä tuosta hampurilaisesta puuttui, ja oli samalla ihan vitun hyvää. Pyysin kylkeen myös tuoretta chiliä, mitä en saanut, mutta kuivatullakin sai jonkinlaista poltetta aikaiseksi. Tuossa hampurilaisessa ei yksinkertaisesti oo mitään tehty väärin. Kerrassaan upea kanahampurilainen - ehkä maailman paras. 

Pekonia pekonia

Pulau Pangkor ja hampurilaisia malesialaisittain

Maistuuko?

Tultii tälläselle pinta-alaltaan melko vaatimattomalle, noin kaheksan neliökilometriä kattavalle saarelle. Pieni huoli ja murhehan siinä oli, että mahtaako löytyä hampurilaisia ollenkaan.

Toinen huoli oli että onkohan ne paskoja jos niitä löytyy. Kolmas oli että tohtiiko niitä syödä jos vieressä on tosi halvalla jotain tosi hyvän näköstä paikallista katuruokaa.

Jokainen näistä osoittautu ihan epärelevantiksi ja suomalaiselle ominaiseksi etukäteismurehtimiseksi - hampurilaisia löytyi, ei ollu ees paskoja ja kaiken lisäks ne oli katuruokaa (tai no osa ainakin on)! Vittu miten hieno maa.

LISÄÄ HAMPURILAISIAAAA

Tollasia edellä nähtyjen kuvien kaltasia hampurilaiskojuja on täällä nimittäin melkosen paljon. Ikävä kyllä osa niistä on auki vaan viikonloppusin. Paikalliset tuntuu suosivan niitä kokolailla rutkasti, joten miksen siis minäkin?

Me käytii yks ilta testaamassa tollanen kioski. Teki mieli kokeilla kaikki mutta se ei nyt taida enää olla mahdollista: esimerkiks toi ekan kuvan kikkari ei oo ollu auki sen päivän jälkeen kun tälle saarelle saavuttiin. 

Sinä kohtalokkaana iltana auki oli vaan yks kioskeista, joten se valikoitui mestaksi. Listalla oli hampurilainen, special hampurilainen eli kielitaidottomille erikoishampurilainen - sekä double special hampurilainen eli tuplasti yhtä erikoinen - tai tuplasti sama erikoinen kuin se edellinen erikoinen. 

Aasialaisten logiikka toimii erilailla kuin muilla mantereilla varttuneiden, joten ikuiseksi mysteeriksi jää ero näiden hampurilaisversioiden välillä. 

Lista

Olennaisempi ero on pihvilihan laatu, oikeastaan siis tuleeko se kanalla vai lehmällä. Päädyttiin ottamaan special-versiot kummastakin laajemman vertailupohjan saamiseksi. 

Euron juusto

Malesia ja euron juusto

Läpileikkauskuva tässä:

Huomasitko että sama kuva on täällä kahdesti?

Nuo hampurilaiset kumpikin oli itse asiassa perin päteviä. Kutsun niitä euron juustoks ilman juustoa, koska juustoa niissä ei ollut mutta hinta oli jokseenkin euron, noin 4 Malesian ringgitiä. Aika loogista, vai mitä? 

Siinä missä suomalaiset grillikioskit luottaa pääasiassa kuivien raaka-aineiden koossa pitävään voimaan, nämä Malesian paikalliset eivät. 

Kuivilla raaka-aineilla tarkoitan siis lähinnä sitä, että vaikka joukossa on kastikkeita ja juustoa, pääraaka-aineet on tosi vahvasti erillään toisistaan. Sämpylät on kuivia ja pihvi se lämmin sydän hampurilaisen autiossa maassa.

Näissä hampurilaisissa sen sijaan meininki on ihan toinen - tarkoitus on tehdä yhtenevä kokonaisuus mikä on eheä ja muhea alusta loppuun, kansisämpylästä pohjaan. 

Jännä erikoismetodi, mitä aion kokeilla myös kotona, oli kananmunan lisääminen. Se tehtiin nimittäin niin että, pihvi paistettiin keittolevyllä ensin. Sen jälkeen pihvi siirretään sivuun ja järjettömällä voimalla leväytetään yksi kappale kananmunia levyllä, helvetin laajalle alueelle. Kun muna on hivenen paistunut, lyödään aiemmin paistettu pihvi päälle ja lisätään soosia. En tiedä mitä soosia, mutta jotain kastiketta siihen lurautettiin. Itse kokeilen jollain chiliversiolla.

Tuon jälkeen reunoilla oleva kananmuna taitellaan kuin kirjekuori A-nelosesta pihvin päälle, ja kiepautetaan koko ympäri.

Pohjalle tulee hivenen salaattia, eikä muita aineita oikeastaan. Melko yksinkertaista - koska hampurilaiset lähtökohtaisesti on.

Maku oli herkullinen, lihan laatu tuskin on ihan se paras mahdollinen mutta toisaalta silti riittävän hyvä, että lihan saattoi jättää aavistuksen punaiseksi. Kana oli onneksi läpipaistettu - kanapihvi tosin ehkä parhaisiin kanahampurilaisiin verrattuna aavistuksen mauton.

Kokonaisuudessaan silti hintaan ja olosuhteisiin nähden todella jees!

Toiset hampurilaiset mitä täällä syötiin, oli eri luokkaa monessa suhteessa. Kun ekan kerran tultii koko saarelle, nähtii joku ravintola ihan tossa satamassa. Oletus oli että se on: a) kallis b) tarjoilee pääasiassa länsimaalaista ruokaa ja c) on paska.

Ei pitänyt taaskaan paikkaansa oikeastaan mikään noista. Käytii ekalla kerralla syömässä halpaa paikallista ruokaa, mutta piti mennä takasin koska siellä oli myös hampurilaisia tarjolla.

Kato nyt näitä

Hampurilaisetkaan eivät olleet kalliita! Tavallaan vähän erikoisia, silti. Listalla oli puolenkymmentä eri hampurilaista, tutulla kana/liha-valinnalla. Yks oli tollanen "oblong"-hampurilainen, mitä on noissa euronjuustokioskeissa ollu kans tarjolla. Ilmeisesti se tarkottaa yksinkertasesti vaan tollasta pidemmän mallista eikä pyöreetä hampurilaista. 

Mä pyysin omani juustolla, siinä missä Saara luotti olettamukseen ja kuvaan. Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, tässä tapauksessa ne tuhat sanaa ois tosin ollu valheita koska puolet kuvan osottamista asioista loisti poissaolollaan. 

Mutta aasilaiseen malliin, missä pöytä tilataan täyteen ja kukin sorkkii mitä ruokaa sattuu halajamaan, jaettiin ne. 

Monster Burger!

Toi oblong oli, kuten Saara asian muotoili: "vähän raikkaampi kokonaisuus". Kumpikin oli naudanlihapihvillä varustettu, mutta tuo pitkulainen piti sisällään juustoa sekä tomaattia mitä toinen "Monster Burger"-nimellä kulkeva ei tehnyt. 

Tampereen Zarillostakin saa Pepper Burgerin, missä on ohessa pippurikastiketta. Siis sellasta kermasta perus-vitun-pippurikastiketta. Niin oli myös näissä. Tässä tapauksessa sitä tosin tuskin on tehty Knorrin pussista - mukana maistui ehta pippuri mikä varmaan on paistettu tossa kuppilassa pääasiassa jotain muuta ruokaa varten mutta päätetty lisätä myös hampurilaiseen. 

Lisä ei ollut missään nimessä huono, tuossa Saaran hampurilaisessa sitä vaan oli niin paljon liikaa että se teki kokonaisuudesta aavistuksen toivottua tunkkaisemman. Kastike kaikessa paksuudessaan peitti makuja alle aika paljon. 

Ihan hyviä hampurilaisia silti tyynni kaikki, vähän odottamattomassa mestassa kylläkin. Hintaa oli oblong-burgerilla nykykurssilla noin 2,3 euroa ja tolla "isommalla" 2.5 euroa. Hintaansa nähden siis perin jouheva hampurilainen. 

Hampurilaisblogi täyttää kohta yhden vuoden. Siinä missä oletin jonku randomin lukevan muita blogejani, hampurilaisblogi ylitti odotukset. Sivulatauksia on tuhansittain ja ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa se, mikä on hyvä hampurilainen. Minuakin kiinnostaa. 

Sen vuoksi tämä kuva joka täsmentää, että onni löytyy usein juuri sieltä mistä ei sovi olettaa sitä löytää.

Kioski